Aaargghh... tiettekös... kuinka hyvinkin todella ärsyttävää on mennä nukkumaan, kun nenässä joku pieni mies pihaltelee pillillään. Ja osaa vain yhden soinnun.. "wfhiip" "wfhiip" "wfhiip". Tasainen ujellus käy hengityksen tahtiin.
Onneksi se on vain hetkellistä. Huvittavaa kylläkin.
Eilen kävi jokseenkin hassusti. Olimme juuri lähdössä ulos tarpeita tekemään. Otin L:n syliini ja laskin eteisessä alas, jotta saan takin päälleni. Kaveri tassutteli juuri postiluukusta tipahtaneen, täysin koskemattoman Hesarin päälle ja helpotti oloaan siihen.. Noh, vahinkoja sattuu.
Sisällytin eilen L:n päiväohjelmaan kynsien leikkuun. Se olikin sitten kolmas kerta, kun leikkasimme kynnet ja nyt hän keksi rimpuilun. Se ei ollut mukavaa. Pieni lankakerän kokoinen karvatassu räpiköi sylissä ja yrität pitää sitä paikoillaan ja samalla etsiä tassukarvojen seasta niitä pieniä valkoisia cocktailtikunpäitä ja antaa herkkuja. Minunkaltaiselleni kömpelönpuoleiselle se ei ollut mikään "näitä lisää!" -kokemus. Loppu hyvin kaikki hyvin, kynnet lyhenivät, verta ei tullut ja L sai herkkunsa. Olin tyytyväinen häneen ja vähän myös itseeni.
Noniin, jospa sitten etsisi itselleen jotain lämmintä kaapin perältä ja lähtisi ahdistumaan kaupoille.
Hyvää päivänjatkoa Teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti