Jo vain.. viimeisestä kerrasta lienee nyt jo viikko aikaa. Arki alkaa palailemaan uomilleen ja pikku hiljaa muistan taas miten hymyillään. A:n elämää en enää pohdi kovinkaan paljoa. Missään nimessä siis häntä en unohda, mutta liika miettiminen ja asiassa märehtiminen sulkee mahdollisuuden jatkaa elämää, normaalia sellaista.
Kävimme muutama päivä sitten katsomassa ystävälleni pientä koiranpentua. Niin... arvatkaapa miten siinä sitten kävi. Yhden karvapallon sijasta auton takapenkillä minun ja ystäväni välissä oli tietenkin kaksi karvapalloa, josta toinen oli tulossa meille. Mieheni joutui ajopuuhiin, joten saimme rauhassa sydän sykkyrällä lirkutella uusille tulokkaille koko matkan. Ah, ihan parasta! Erotessamme ystäväni kanssa pihallamme, totesin hänelle hymyillen, että josko nyt tämän pennun kautta ymmärtäisin, miksi ihmiset haluavat koiria.
Ja kyllä näin on ollut. Nyt olemme saaneet viettää muutaman päivän koiranpennun onnellisina omistajina. Arkeen kuuluu sadat pissareissut ja paljon nukkumista. Mukaan mahtuu mieletön määrä naurua ja hymyä.
L, uusi tulokkaamme siis on noin maitopurkin kokoinen, painaa ehkä 700grammaa. Hänessä on Shih tzua sekä tiibetinspanielia. Täydellinen tyttöpentu meille. Enkä tietenkään malta odottaa, että L kasvaa sen verran, että saan hukuttaa hänet ihaniin vaaleanpunaisiin asusteisiin ja blingbling-pantoihin ;) Mieheni ei ole samaa mieltä asiasta, mutta kyllähän nyt pienellä koiralla vaatteita täytyy olla. Raukka parka nytkin ulkoillessaan tärisee heti kylmästä.
Joten..
L:n kasvua odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti