Niin, näin vapun kunniaksi ajattelin istahtaa kahvi kupposen kera koneen äärelle ja riipustaa muutaman sanasen tänne. Vappu menee työn merkeissä, joten ei tarvitse vaivautua lähtemään minnekään.
Yyterin kisat, jotka piti olla 21. päivä jouduttiin perumaan, koska edellisenä yönä oli satanut niin kamalasti vettä, että tallin molemmat kentät uivat. Hyihyi. Eipä tarvinnut jännittää niitäkään sitten. Harmitti kyllä aika paljon, koska oli niin kovin jo henkisesti valmistautunut niihin ja tankannut rataa niin, että olisin osannut sen etu- ja takaperin vaikka unissani.
Harmitus korjattiin 28.4. pidettävissä harjoituskisoissa.. Minähän painelin G-tädin kanssa sinne! Harkkakisat järjestettiin lähellä meidän tallia, Chapellilla, ja kaveriksi tuli naapuritallilta Noora ja Goldy. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut mennä yksin. Lievensi jännitystäkin mukavasti! Aikusiten kouluohjelma oli tarkoitus suorittaa.
G-tädin kanssa oltiin kuluneella viikolla harjoteltu radasta pieniä osia ja sitten perjantaina mentiin Nooran kanssa koko rata. Niillä tunnelmilla oli mukava lähteä lauantaina kisailemaan, koska G-täti oli ollut koko viikon todella kiva! Ei nyt mikään kumipallo ja laukoissakin kuumui, mutta oli hyvin ratsastettavissa. Tosin, menin pelhameilla kaikki reenit. On paremmin ratsastettavissa ja edes jotenkin oikeinpäin. G-tädillehän ei ole mitenkään luonnollista hakea eteen-alas.. Mieluummin hän kulkisi pää ylhäällä ja täysillä ;)
Kisapaikalle päästyämme G-täti katseli ihmeissään kaikkia niitä hevosia, jotka verkkasivat radan vierellä. Hänestä se oli ehkä maailman ihmeellisintä ikinä!Rataharjoituksissa täti oli malttanut hieman jopa rentoutua, mutta kisapaikalla rentoutumisesta ei ollut tietokaan. Niin pirusti puri kuolaimeen kiinni ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että taipuminen on rikos! Siirtymisillä sain hieman tätiä rentoutumaan, mutta hyvin hieman. Laukkaa en ottanut verkassa lainkaan, koska kokemuksesta tiesin, että turha kuumentaa jo palavaa puuta :D Noora meni ennen meitä ja me olimme tädin kanssa luokan viimeisiä. Nooran ja Goldyn suoritus oli kaunis, tasainen ja rauhallinen. Siitä tuli jo hyvä mieli ja olin tyytyväinen heidän suoritukseensa. Vielä kun omasta selviäisi. Saimme tädin kanssa rauhassa muutaman kerran kiertää radan ja sitten kuului vihellys.. Hihi, sitten mentiin! Alkutervehdykseen täti tuli melko pehmeästi ja kuuliaisesti. Alkutervehdyksen jälkeen käyntiä ja pisteessä G harjoitusraviin ja sitten oikealle ja suorittamaan kolmikaarista kiemurauraa harjoitusravissa.. Tai niin luulin, tamma kun päätti ottaa ensimmäisen kaarteen heti laukassa! Onneksi oli norsujarrut suussa, koska tamma lähti niin rytinällä, että kevyemmällä kuolaimella olisimme olleet siinä kohtaa jo melko pitkällä. Laukka alas ja jatkamaan.. Täti oli melko jännittynyt koko radan ajan. Häntä ihmetytti suuresti kentän toisella puolella lilluva järkyttävistä järkyttävin mutalieju (mikä kyllä oli oikeasti todella kamala, raskas ja upottava!) ja toisella puolella oleva kuusiaita, jonka takaa kuului.. ajatelkaa.. HEVOSTEN ÄÄNIÄ! HUI, se vasta jännää olikin! Niiden (tädin mielestä) erikoisten äänien vuoksi täti singahtikin laukalle heti ekassa kaarteessa. Radasta selvittiin melko hyvin siihen asti, kunnes piti ottaa oikeasti sitä laukkaa. Laukka kyllä nousi hyvin, kulmat meni ainakin sinnepäin.. mutta kun piti ottaa alas raville, niin eihän se käynyt! Täti meinasi, että kun sitä nyt harjoituksissakin ollaan otettu AINA mooonen monta kierrosta laukkaa, niin kai sitä täälläkin sitten voi! Hieman pisteen jälkeen tamma sitten antoi laukan alas ja jatkoi jännittyneellä ravilla kohti seuraavaa laukannostoa. Seuraava laukka-ravi siirtyminen menikin sitten jo hieman paremmin. Onneksi. Lopputervehdyksessä en voinut muutakuin nauraa. Voi mamma, minkäs teit. Kyllä hän silti hienosti suoritti! Olin erittäin ylpeä tädistä ja siitä, että lähdimme. Olin onnellinen siitä, että molemmat hevoset käyttäytyivät hyvin ja selvittiin ilman nolostumisia. Kentän kunto harmitti, mutta minkäs teit. Arvostelu oli kyllä aikalailla löysä, koska saimme tädin kanssa 63,81%. Oli löysä tai ei, olin hirmuisen ylpeä omasta tädistäni <3 Ei ole hienompaa.. eikä ainakaan pirteämpää vanhusta kenelläkään ;) Toivottavasti saan kuvia ja videon ladattua tänne jossakin vaiheessa.
Martan kanssa ollaan reenattu mölli-BH:ta varten. Seuruut alkaa olemaan aika mukavia, hieman edistää, mutta ei niin pahasti kuin ennen. Eteentulo on edelleen erittäin vauhdikas ja ohjausta vailla, mutta en aio stressata siitä. Jos Martta täytyy kokeessakin ohjata, niin sitten ohjataan. Martta on kuitenkin niin pieni vielä ja meillä on aikaa hio liikkeitä vaikka kuinka ja paljon. Lähdemme nyt pääasiassa hakemaan, tottakai toivottavasti mahdollisimman onnistunutta suoritusta, mutta hyvää ja positiivista kokemusta. Luotan täysin siihen, että Martta hoitaa omat tehtävänsä parhaan taitonsa mukaisesti ja niin aion itsekin tehdä!
Seuraavalla kerralla varmasti Mölli-BH:sta lisää. Nyt telkku päälle, kipallinen poppareita ja limsaa!
Hyvää Vappua Kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti