Kisat!

Hyvää Huomenta!

Ratsastuksen täyteinen viikko takana..
G-täti riemastuttanut taas maastokäyttäytymisellään. Kristiinan ja Pian seurassa ollaan käyty parit kerrat laukkailemassa, eikä siitä ole tullut sitten yhtään mitään. Pia, saksalainen varma maastoratsu (lue: epäluulon kuningatar, inhoaa vettä, lunta ja kaikkea mikä voi tahria kaviot, pelkää kaikkea trippipurkista lähtien..), joka nyt yleensä kaikesta erikoisuudestaan huolimatta on kyennyt hillitsemään itsensä vaikka vanha mamma tekisi mitä temppuja, niin eikös tämäkin intoudu laukannostoissa kiljumaan hysteerisenä ja nostamaan sekaristilaukan ja painaa kädelle minkä ehtii.. ja mitäs tämä meidän täti tekeekään, ensimmäiset laukat yleensä menevät hyvin.. mutta kun olen nostamassa toista laukkaa niin tämä piru, nostaa päänsä niin ylös kuin ehtii/saa, nostaa laukan, mutta jää paikoilleen pomppimaan ylös päin ja kerää itsensä pieneksi palloksi ja tunnen kuinka se allani suunnittelee lähtöä. Jos siinä tilanteessa olisin erehtynyt antamaan ohjaa edes 2mm, niin tamma olisi lähtenyt sellaiseen järjettömään aavikkoneliin, millä ei ole mitään tekemistä laukkaamisen kanssa. Pakkohan se siinä edessä oli sitten huutaa, että laukka alas, ei tästä tule mitään. Ei siinä sitten oikein tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. Edellisellä maastolenkillä, pientä laukkaa yrittäessämme, täti poikitti laukassa niin paljon, että meinasimme olla ojassa. Turvallista eikö? Kyllä se siitä sitten suoristui, kun pari kertaa sain potkaistua kunnolla kyljelle ja kerrottua, että ei ole kovin järkevä idea poikittaa. Välillä turhauttaa hirmuisesti taistella 25 vuotiaan mamman kanssa siitä, että täytyykö tässä laukassa välttämättä poikittaa ihan hulluna, koska laukata saisi enemmänkin, mutta ei tuollaisen sikailun kera.. tai sitten tämä ikuinen kysymys, että eikö sinne kotiin voisi edes joskus kävellä?!
Noh, pakko korjata sen verran, että mamma on pari kertaa viikon aikana yllättänyt maastokävelyllä.. hän siis todellakin käveli koko lenkin. Ihan kotiin asti. Olin melko yllättynyt.

Martan kanssa ollaan reenattu pitkiä seuraamisia ja paikkamakuuta, hienostihan tuo sujuu. Seuruussa käännökset edelleen vaikeita, mutta niitä hiotaan kokoajan. Lelun kanssa palkkaan nykyään vallan, muutamia käännöksiä olen tehnyt nakin kanssa, mutta lelu toimii ihan yhtä hyvin. Eteentulossa olen lyhentänyt matkaa, mutta jättänyt jalalla polkaisun pois. Martta tulee hyvin eteen, mutta jää kuitenkin herkästi istumaan melko kauas. Eteentulossa olen palkannut makupaloilla, se tuntuu itsestä helpommalta. Lelulla palkkaamista olen yrittänyt, en taida itse vain ostata, koska Martta hyppää herkästi leluun kiinni ja alkaa riuhtomaan sitä minulta, tekemättä ensin liikettä loppuun. Pieni kumarrus eteen, otan käsillä vastaan ja ohjaan Martan eteeni istumaan. Pikkuhiljaa jos sitä matkaa saisi venytettyä ja Martta jäisi todella tuohon eteen istumaan. Oppia ikä kaikki. Kyllä tämä tästä.

Ratsastuskoululla olen punnertanut vallan Pontuksen kanssa. Olen korviani myöten ihastunut ruunaan :) <3
Nyt olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten häntä ratsastetaan ja paremmin on alkanut sujua. En enää jännitä sitä niin paljoa ja uskallan ratsastaa enemmän. On niin hieno tunne, kun ajattelet pysähdystä ja tajuat samassa, että hevonen on jo pysähtynyt. Nam! Maanantain tunnilla tehtiin siirtymisiä, punnersin pitkästä aikaa ilman jalustimia ja mielestäni pystyin paremmin rentoutumaan ja ratsastamaan ravista käyntiin. Vaikka kyllä vieläkin enemmän täytyisi valmistella, istua ja siirtyä, muistaa hengitys ja myötäys, koska Pontus tuppaa hieman nousemaan edestä siirtymisissä.
Kävin eilen Pontuksella harjoittelemassa tämän päivän pikkukisoja varten. Marju antoi ohjeita verkkaamiseen ja tuntui toimivan, sain hyvin ratsastettua avut läpi ja Pontus oli pehmeä ja vastasi hyvin apuihin. Kouluohjelmaan kuuluvia askeleen pidennyksiä harjoiteltu muutama kerta ja Pontus taisi hieman jopa innostua! Söpöä :) Siirtymiset olivat parempia ja nopeampia ja ravi-laukka-ravi siirymiset melko hyviä myöskin. Enemmän täytyisi ratsastaa istunnalla ja pohkeella, jotta Pontus ei nousisi laukka-ravi siirtymisissä niin paljoa.
Tämän päivän kisoja jännitän yllättävän vähän, toistaiseksi. Ensimmäinen luokka, perusmerkki, alkaa klo 16 ja minun luokkani Helppo C:1 2000 alkaa n. 15:30. Kai tuossa puolen päivän aikoihin alkaa mahassa kiertää ja jännitys siirtyy ikävästi raajoihin :D En odota suuria radalta, lähinnä,että muistaisin rentoutua ja pitää kivaa.
Nyt aamupalaa ja valmistautumista.. Ehkä sittenkin hieman jännittää nyt jo?

Suuria (hehheh) kisakuulumisia myöhemmin.