Voi ei! Martalla alko juoksut. Emäntä on hädissään, että "äitin pienestä pullasta kasvaa iiso tyttö". Olihan se silti odotettavissa näinä aikoina, koska Lyylilläkin alkoi juoksut. Aikamoista housurumbaa on nyt sitten.
Mukava huomata, ettei juoksut ole ainakaan toistaiseksi vaikuttaneen Marttaan mitenkään. Ulkona pelloilla uskaltaa pitää vapaana, tottelee yhtä hyvin eikä kyseenalaista käskyjä/komennusta. Reeneihin ei ole vaikuttanut mitenkään, yhtä mielellään reenaa kuin ennenkin.
Manun ja Tiinan kanssa ollaan tehty häiriöreenejä ja hyvin on sujunut. Martta malttaa melko hyvin keskittyä, välillä se huomaa ympärillään jotain muuta, mutta nopeasti on taas työssään kiinni. Hyvä tyttö! Edelleen ollaan reeneissä kovasti painotettu pitkiä seuraamisia ja eteentuloa. Pitkät seuraamiset ovat ohjaajamme mielestä parempia, koska siinä ehtii huomauttamaan Martalle paremmin edistämisestä ja hakemaan sen "oikean paikan" ja sen jälkeen palkkaamaan. Eteentulossa pyritään nyt tällä viikolla jättämään se jalalla potkasu pois. Jos pelkkä eteenpäin kumarrus riittäisi vähentämään vauhtia.
Kävimme eilen ohjaajamme luona reenaamassa ja harjoteltiin paikkamakuuta. Martta sivulle, maahan käsky, minä poistuin n. 10 metrin päähän ja pysyin selin koiraan. Ohjaajamme otti oman koiransa kanssa eteentulon.. ja eipä vain Martan hermot vielä pitäneet sitä. Otti ja lähti paikaltaan kuin nato-ohjus. Ei kun takasin samalle paikalle, minä poistuin omalle paikalleni tällä kertaa jäin sivuttain, jotta ehdin reagoimaan mahdolliseen liikkumiseen. Tällä kertaa se toimi. Martan kyynärät nousivat hitusen maasta, mutta uudella "maahan" käskyllä hän pysyi paikoillaan. Jee! Ja suuri palkka siitä! Ehkä meillä on toivoa. Posket punaisina otin vastaan kehuja, kun ohjaaja kehui Marttaa hienoksi tytöksi. Ja ikäisekseen on osaava kun ottaa huomioon, etten ole aikaisemmin koiria kouluttanut. Ehkä sitten jotain on tullut tehtyä oikein ;) Martta oli kyllä kehunsa ansainnut, se on hieno tyttö!
G-tädin ja Martan kanssa tuli eilen tehtyä pieni peltolenkki. Martta sai olla vapaana koko lenkin ajan ja hyvin käyttäytyi. Toisin kuin G-täti. Olimme peltotieltä poikenneet toiselle tielle ja takaisin tullessamme näin naapurin tallin nuoren humman liikenteessä. Pysähdyimme koko porukka, koska näin miten jännittynyt toinen hevonen oli. Välimatkaa oli siis runsaasti ja ajattelin, että G-täti ja koira eivät ainakaan paranna jännittynyttä nuorte hevosta. Tyttö ja hevonen pääsivät yhteisymmärryksessä (jonkinnäköisessä) peltotietä eteenpäin niin, että me saimme myös jatkaa matkaa. Ja eikös se G-tädin kuppi lentänyt taas nurin. Sillä ei tahdo pää kestää muita hevosia. Tällä kertaa, vaikka minulla olikin vahvemmat kuolaimet suussa, niin ei meinannut täti käsissä pysyä. Askeltakaan käyntiä ei otettu, yritti jatkuvasti ryöstää, poikittaa ja ojassakin oltaisiin voitu käydä ihan vaan huvin vuoksi. Voi että, miten meni taas hermot. On todella rasittavaa, kun vanha tamma käyttäytyyä tuollaisessa aivan NORMAALISSA tilanteessa kuin aivoton pelle! Ja tämä toistuu aina kun näemme toisen hevosen. Ennen kohtaamista täti voi olla kuin puolikuollut laama, ei kiirettä eikä hoppua mihinkään... MUTTA kun tulee se toinen hevonen vastaan, vaikka ihan vain rentoa käyntiä ratsastaen niin eiköhän se saa tädin sekoamaan?! Mikä järki?!?! En tiedä, mutta raivostuttavaa se on.
Ratsastustunnilla maanantaina sain alleni ratsastuksenohjaajan oman hevosen. Hevonen on ehkä maailman upein, millä olen ikinä mennyt. On sitten niin herkkä ja hienosti ratsastettu ruuna, että ihan pelottaa olla siellä selässä. Heti selkään nousun jälkeen tunnen olevani hyvin pieni ja nöyrä. Viimeksikin ohjaaja sanoi, että "kiva että kohtelen hevostani kuin kristallikruunua, mutta kyllä sitä ihan uskaltaa ratsastaa". Hehheh, helppo se on siellä maassa huudella. Pelkään niin, että olen epäreilu hevoselle ja annan typeriä huolimattomia apuja ja aiheutan hevoselle olon, ettei se tiedä mitä haluan.
Saimme kyllä komeat kehut laukoista, ja siitä, miten myötään ristiselälläni. (ompas hankalaa kehua itseään :D)
Kehut olivat taas niin mukavaa kuultavaa ja saivat minut jotenkin hämmentymään.
Lupasin harkita tallin pikkukoulukisoihin osallistumista ja vannotin ohjaajaa, ettei päästä minua helpolla tunneilla. En halua olla "ihan hyvä" vaan loistava. Uhkaili että "itsepähän pyysit".. katsotaan nyt maanantaina mitä tuleman pitää ;) Innolla odotan kyllä!
no mutta, nyt taas töitä kohti!
http://www.youtube.com/watch?v=lxC9t1smQU8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti