Wau! Viime torstaina oltiin Martan kanssa ulkokentällä treenailemassa taas muun porukan mukana. Tällä kertaa porukka oli kyllä aika pieni, kaks koirakkoa, ohjaaja ja me. Oli kyllä ehdottomasti parhaimmat treenit ikinä! Ainakin ulkotreeneistä oli parhaimmat. Martta oli miltei koko ajan auki, mutta pysy hienosti vierellä. Keskittyminen oli aivan toistaluokkaa kuin aikaisemmin. Meillä oli kyllä hänen lempilelukseen muodostunut narupallo mukana, liekö se sitten auttanut asiaa. Oli miten oli, mutta hienosti meni. Harjoteltiin pelkästään seuraamista ja luoksetuloa. Pitkät seuruut suoraan, sitten käännöksiä molempiin suuntiin sekä täyskäännökset. Käännökset on mulle vaikeita, ei tahdo osata asettaa noita jalkoja oikein. Martta parka huokailee vieressä kömpelöä emäntää.. Tosin, etenkin vasemmalle kääntymistä hieman häiritsee se, että Martta edistää aavistuksen seuruussa. Eiköhän se siitä, olen palkannut lelulla taakse. Lelulla ollaan muutenkin alettu enemmän palkkamaan ja tuntuu toimivan hyvin. Martta rakastaa narupalloaan ylikaiken ja se toimii siis loistavana palkkana.
Eteentulossa on hieman liikaa vauhtia. Kerran Martta tömähti sääriäni päin niin että kolina kuului. Muiden ilmeistä näki, että tiesivät sen tehneen kipeetä ja niinhän se tekikin. Kovalla vauhdilla suoraan päin ja sitten istumaan liian kauas, ehkä ei ihan toimi vielä! Melko pienellä etäisyydellä harjoitellaan. Jätän Martan istumaan, kuljen muutaman metrin, käännyt ja kutsun eteen. Hieman ennen kuin Martta on perillä, polkaisen jalan maahan ja ohjaan lopun matkaa käsillä. Tuntuu toimivan tämäkin. Näin ollaan harjoiteltu nyt kahdenkesken ja ollaan säästytty rajuilta törmäyksiltä. On niin mahtavaa reenata, kun treenit on yleensä täynnä onnistumisia! Aina jää hyvä mieli!
Mitäs ratsastuksen puolelle kuuluu..
Olen alkanut kannattamaan Yyterin Ratsastuskeskuksen toimintaa. Hyvän ystäväni Hyvä ystävä :D osti paikan ja on antanut uuden mahdollisuuden hienoille puittelle. Paikka on melko heikossa hapessa, mutta uusi omistaja on saanut siihen jo nyt eloa. Lämmin tunnelma ja hyvät hevoset vetävät aivan varmasti paikan täyteen. Itse olen saanut sieltä hyvin sen mitä olen hakenutkin. Onnistumisia ja raivokkaan halun kehittyä :)
Viimeksi menin isolla puoliveritammalla, Mayalla. Tamma oli erittäin positiivinen yllätys. Herkkä, hieman tammamainen, omalla moottorilla toimiva, mutta ei liian raju, hyvin ratsastettavissa oleva. Ei mikään kuminauha, mutta ei mikään rautakanki, tamma minun makuuni!
Marju, paikan omistaja ja tunnin pitäjä, kehui kovasti meitä. En tietenkään ottanut ihan todesta kaikkia kehuja, vaan omasta mielestäni olisi voinut mennä vieläkin paremmin. Tuntien sisältö on ollut melko yksinkertainen, mutta tehokas. Parhaimpia tehtäviä on salmiakkikuvion tekeminen. Jokainen kulma ratsastetaan ulkoavuin kääntämällä ja sisäohjasta myötäämällä. Arvatkaa onko vaikeaa!? Todellakin. Kuinka ihanaa onkaan siitä sisäohjasta nyppiä! Harjoitus on vaikea, mutta tehokas, koska minulle tuo sisäohja on niiiin rakas. Siitä on niiiin kiva ottaa kiinni ja kiskoa, huoh! Tätä harjoitusta oli hyvä harjoitella G-tädilläkin, ja hän jopa vastasi siihen aivan oikein, OHO!
Nyt kun olen alkanut käymään tunneilla on taas herännyt ihan uudella tasolla kehittymisen halu. En halua olla se tavallinen tuntiratsastaja, joka puksuttaa melko hyvin ja saa kehuiksi, että ihan kiva. EI,haluan vielä enemmän. Minua turhauttaa välillä oma osaamattomuuteni ja päänpudistelut tunneilla kehittävät sisälläni pientä raivohärkää, joka nostaa päätään ja sanoo, että nyt minä näytän! Minä osaan! Ja näin sitä yritetään vielä enemmän, jotta tulos olisi hieman vielä parempi.
Tottakai se on oma haasteensa, kun menet aina uudella hevosella, mutta haluan oppia tuntemaan, kun hevonen kulkee oikein ja rehellisesti. Miten se kantaa itsensä ja onko se vino vai ei. Eihän sitä opi kuin opettelemalla ja luulisin, että nyt olen löytänyt paikan ja mahdollisuuden opetella se asia. Siihen tarvitaan monta tuntia, mutta rakastan sitä, että saan tehdä töitä ja oppia uutta. Ne hetket, kun tajuat hoksanneesi jonkin uuden asian, on niitä asioita, jotka auttavat jaksamaan. Ne antavat lisävoimaa sille (hyvälle) raivolle, joka haluaa oppia uutta ja kehittyä. Pidän siitä, että minua ei ratsastajana päästetä helpolla vaan vaaditaan aina hieman enemmän, minulta ei tarvitse hyväskyä sitä ihan hyvää, koska haluan antaa enemmän. Haluan poistua hikisenä tunnilta ja seuraavana päivänä tuntea lihasten jomotuksen, jotta tiedän, että nyt on tehty jotain. Ei tarvitse sääliä :D
Tietysti, taitoni ovat vielä melko heikot, joten jossakin se raja menee. Olen valmis venyttämään sitä rajaa ja ylittämään sitä aina, kun on mahdollista. Silloin olen oppinut uutta ja siirtynyt eteenpäin. Janoni oppia ei varmasti koskaan sammu. Epätoivonkin hetkellä, silloin kun kaikki asiat ja harjoitukset epäonnistuvat, raivo nostaa päätään, että minä en luovuta! Nämä asiat laitetaan onnistumaan! Minulta täytyy vaatia se onnistuminen!
Näillä ajatuksilla seuraavalle tunnille...
Nyt täytyy lähteä kohti pääsiäislounasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti