Aamulla silmät räpsähti auki klo 07:00 eikä toivoakaan, että näkisin nukkuMattia enää.. Ylös, ulos ja porukoiden luo kissaa ruokkimaan. Porukat siis tallinnassa ja minä kissavahtina. Jännitys siinä kohtaa vielä hallinnassa.
Kohti Yyteriä ennen klo 9 ja siinä kohtaa repesi. Vatsa kääntyi ympäri, veri pakeni en-tiedä-mihin, ajatustoiminta siirtyi hysteria-tasolle ja pahaa teki.
Tallilla raajat maitohapoilla yritin kerätä varusteita ja ottaa Marjulta viimehetken tsemppejä ja ohjeistuksia vastaan. Pontus makoili tarhassaan, tietenkin jossain erittäin kuraisessa+pissaisessa kohdassa, YAK!
Pontus sisälle ja puunaamaan. Kädet täristen yritin rapsuttaa mutaa Jättiläisen kyljistä pois. Ihmeen kautta kaiken jännityksen keskellä sain varusteet Pontukselle ja lähdin tielle kävelemään alkukäyntejä ja siitä verkkaradalle. Jännitys oli kohonnut tässä kohtaa jo lähes hallitsemattomaksi. Jaloissa ei voimaa lainkaan ja kädetkin olivat puuta. Koita siinä sitten ratsastaa reippaasti pohkeella ja myödätä kädellä!
Siirtymisiä, siirtymisiä ja lisää siirtymisiä. Rentoa ravia ja laukkaa. Laukka-ravi siirtymiset olivat niin kamalia, veteliä ja hitaita ja niin kättä vasten, että hevosen omistaja olisi varmasti repinyt silmät päästään ne nähdessään.. Onni sinäänsä, että hän ei ollut paikalla :D Muutaman hyvän siirtymisen jälkeen pitkät ohjat ja syvä huokaus. Olo oli vähintääkin kurja ja epäonnistunut. Niin hienosti, kuin meillä Pontuksen kanssa menikin torstaina, niin siitä menosta ei ollut tietoakaan. Hevonen tuijotteli kaikkea, niin kuin minäkin. Olisikohan kannattanut hieman rentoutua, olisi voinut hepallakin olla mukavempaa. Vaikka Pontus kyllä selvästi yritti kaikkensa. Kyllä Jättiläinen osaa ja tekee, jos vain satulanpäällinen on hereillä.. ja tällä kertaa niin ei ollut. Hetkeä ennen radan vierustalle siirtymistä rentoa ravia, eteenalas. Ihan vaan sillälailla lötkösti, ilman jännitystä, hyvin avuilla ja rentona. Niin, että jäis tästä verkasta nyt vaan hyvä mieli ja sitten olis kiva mennä radalle.
Radalla olijan lisäksi kentällä sai olla kaksi seuraavaa vielä verkkaamassa. Minkäännäköistä hyvää oloa ei todellakaan ollut minun siirtyessäni radan viereen verkkailemaan. Pontus tuntui kylläkin hieman paremmalta kuin verkkaradalla. Pehmeämpi, nopeampi ja hieman enemmän hereillä. Sitten olikin minun vuoroni siirtyä valkoisten aitojen sisäpuolelle. Voi, jännitys räjähti sisälläni taas saaden minut voimaan erittäin pahoin. Yritin hokea mielessäni, että tämä on harjoitusta ja kaikki menee hyvin, pysy rentona. Vihellyksen jälkeen se oli menoa.
Rata meni... noh, paremminkin olisi ehdottomasti voinut mennä, mutta kai se loppujen lopuksi ihan hyvin meni kaiken sen järjettömän jännityksen keskellä. Muistin radan sentään. Molemmat laukat Pontus rikkoi, koska jännitykseltäni lakkasin ratsastamasta sitä ja oletin vain, että kyllä se siinä alla pyörii, kun sen kerran olin nostanut. Eipäs vaan pyörinytkään. Pieni hätäpaniikki ehti iskeä, mutta ei muuta kuin uusi nosto. Se tässä eniten harmittaa, koska laukkaaminen on meillä ollutkin melko vaikeaa, koska en ole saanut ylläpidettyä hyvää laukkaa. Tiesin vaikeuden, enkä siltikään ratsastanut kunnolla radalla. Tyhmäätyhmäätyhmää.. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen rata Pontuksella, joten laitetaan jäätymisen ja jännityksen piikkiin vielä. Nyt tiedän erittäin hyvin mitä tunneilla haluan harjoitella ;) Arvostelulappunen oli rehellinen ja todenmukainen, huonot numerot tulivat rikotuista askellajeista ja oikomisesta. Niin... taisi se yksi lävistäjälle kääntäminen tapahtua hieman(?) liian aikaisin. Ja voitteko kuvitella... sain 7,5 istunnasta ja apujen käytöstä! Olenko ylpeä, olen todellakin! ;)
Tässä todiste kouluradasta ja siitä, miten kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee:
Seuraavalla kerralla Mölli-BH kuulumiset!
Rata meni... noh, paremminkin olisi ehdottomasti voinut mennä, mutta kai se loppujen lopuksi ihan hyvin meni kaiken sen järjettömän jännityksen keskellä. Muistin radan sentään. Molemmat laukat Pontus rikkoi, koska jännitykseltäni lakkasin ratsastamasta sitä ja oletin vain, että kyllä se siinä alla pyörii, kun sen kerran olin nostanut. Eipäs vaan pyörinytkään. Pieni hätäpaniikki ehti iskeä, mutta ei muuta kuin uusi nosto. Se tässä eniten harmittaa, koska laukkaaminen on meillä ollutkin melko vaikeaa, koska en ole saanut ylläpidettyä hyvää laukkaa. Tiesin vaikeuden, enkä siltikään ratsastanut kunnolla radalla. Tyhmäätyhmäätyhmää.. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen rata Pontuksella, joten laitetaan jäätymisen ja jännityksen piikkiin vielä. Nyt tiedän erittäin hyvin mitä tunneilla haluan harjoitella ;) Arvostelulappunen oli rehellinen ja todenmukainen, huonot numerot tulivat rikotuista askellajeista ja oikomisesta. Niin... taisi se yksi lävistäjälle kääntäminen tapahtua hieman(?) liian aikaisin. Ja voitteko kuvitella... sain 7,5 istunnasta ja apujen käytöstä! Olenko ylpeä, olen todellakin! ;)
Tässä todiste kouluradasta ja siitä, miten kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee:
Seuraavalla kerralla Mölli-BH kuulumiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti