Siis yyterissä oli järjestetty taas Yyteri Cup :) johon sitten pääsin osallistumaan. Kysehän on ihan tallikisoista, harjoituskisoista, mutta jostakin sitä on aloitettava, vai mitä? Verkassa Pontus aivan järkyttävä aluksi. Kankea ja haluton liikkumaan, pysähteli ainakin kymmenen kertaa, ikään kuin sillä olisi ollut kakkimushätä. Kymmenennen kerran jälkeen hermostuin ja pyysin raippaa, koska jokaisella pysähdyksellä annoin Pontukselle aikaa toimittaa hätänsä, mutta herra katselikin vain maisemia. Ihan varmasti hätä oli, mutta sitä piti vielä sulatella ja miettiä, että miten sitä toimitetaan. Pontus näki raipan, huokaisi ja alkoi kuuntelemaan paremmin. Siirtymiset alkoivat sujua pehmeämmin ja Pontus herkistyi istunnalle paremmin. On se vaan niin hieno poika, taas sen tajusin kuin ensimmäistä kertaa. Istut alas, ajattelet pysähdystä, lähdet valmistelemaan ja hevonen pysähtyy, ennenkuin ehdit kissaa sanomaan. On niin hienoa, kun saa ratsastaa niin hyvin koulutetulla hevosella. Pontus on opettanut jo näinkin lyhyessä ajassa korvaamattoman paljon ja antanut G-tädin liikutuksellekin ihan uutta virtaa. Radan ulkopuolelle päästiin taas, kun edellinen ratsukka pääsi radalle. Siirtymisiä ja ympyröitä, pidetään hevonen hereillä ja herkkänä. Ja itse yritin muistaa vain hengittää ja pitää alaselän rentona. Ja hieman ennen radalle siirtymistä, Herra toimitti pyhän asiansa! Kakkimuskurjimus tuli ja kaikki olivat onnellisia. Hassu äijä.
Radalla alkutervehdykseen asti muistin olla rento. Sen jälkeen ratsastajaan iski jännitys ja rata laukkoihin asti tuntuu olevan yhtä sumua. Muistikuvissani Pontus juoksee jännittyneenä pää ylhäällä kaikki kulmat oikoen. Vasemman laukan Pontus rikkoi kerran, mutta sain sen heti korjattua. Tajusin juuri ennen rikkomista, että nyt tippuu raville, mutta tajusin sen kuitenkin liian myöhään. Onneksi sain laukan heti perään nousemaan uudelleen, eikä niin kuin viime radalla. Oikea laukka säilyi loppuun asti. Askeleen pidennykset.. noh, paperissa lukee ihanasti, että yritystä oli. Kyllähän minä kovasti yritin tuupata Pontusta eteen, mutta ei tahtonut venyttää tarpeeksi. Lisää harjoitusta tietysti taas. Laukan jälkeen muistin jälleen, että rento ratsastaja kykenee ratsastamaan paremmin kuin jännittynyt ja viimeinen voltti ja lopputervehdys menivät taas hyvin. Hihkuin tervehdyksen jälkeen, että "tämä laukkasi!". Olin niin onnellinen, kun Pontus rikkoi vain kerran :D Pienestä on ne onnen hetket kylvettävä. Ja olihan se selvää edistystä edelliseen rataan.
Kävin verkkakentällä ravailemassa vielä loppuravit, eteen alas ja sitten käpsyttelimme ja katselimme loput radat. Hienoja suorituksia hienoilta ratsastajilta. Edelleenkin Meeri-ponin nuori ratsastaja saa hatunnostoni, kuten myös Lupun sitkeä ratsastaja. Molemmat tekevät hienoa työtä ja ahkerasti harjoittelevat saaden silminnähtäviä tuloksia. Molemmille olen koittanut positiiviset terveiset kertoa (vaikka tyttöparat pitävät minua varmasti vähintäänkin hulluna), jotta he jaksaisivat jatkaa aherrustaan.
Nyt tuli todistettua se, että rata voi mennä huomattavasti paremmin kuin miltä se tuntuu. Ehkä Pontus ei sittenkään juossut pää ylhäällä ihan koko aikaa, eikä se näyttänyt ehkä ihan niin epätoivoiselta, kuin miltä se minusta tuntui, koska meidät pyydettiin palkintojen jakoon! Wau ;) Toiseksi tultiin ja onnellisia oltiin. Minulle ruusukkeen saaminen (niin hölmöltä kuin se ehkä teistä vaikuttaakin) niin oli erittäin tärkeää. Näin konkreettisesti, että olin onnistunut! Ei tarvinnut harmituksen keskellä selitellä, että joojoo olen tyytyväinen rataan vaikka sitä olisi ollut itsekin välillä vaikea uskoa. Olinpas niin onnellinen saadessani lähettää miehelleni Pontuksesta ja ruusukkeesta kuvan ;)
Tällaista tällä kertaa. Seuraavaan kertaan!
Lämpimiä kesäpäiviä toivottelee "Ikuinen lapsi" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti