Joopa joo..
Näin sanotaan 7-vuotiaasta hevosesta. Olen nähnyt useasti(?), kuinka tämä tamma toimii sileällä ja esteillä. Meno on aina ollut sen näköistä, että enpäs nyt tiedä. Estevalmennuksessa ihmiset, minä mukaan lukien, haukkoivat henkeään, kun ratsastaja paineli tiukan kaarteen vastalaukalla, lyhyt lähestyminen ja sarjalle. Pakkohan siinä oli silmät peittää, kun ei uskaltanut katsoa. Hienosti tamma hyppäsi surkeasta lähestymisestä ja järkyttävästä rymylaukasta huolimatta.
Sileällä tamma on näyttänyt tasaiselta, kevyeltä, hieman hitaalta, mutta ihan kivalta. Ei mikään liitokavio, mutta tasaisia suorituksia se on tassutellut menemään.
Luonne on täysi kymppi. Monien epäonnisten tapahtumien jälkeen on mielestäni ihme, että kyseinen tamma luottaa enää ratsastajaansa. Tilanteet ovat johtuneet ihmisten epätietoisuudesta, mahdollisesti myös väliinpitämättömyydestä. Kamalinta on, ettei ihmiset ota opikseen, eivätkä näytä, että tahtoisivat oppia/korjata asioita.
Olen kerran, kylläkin vain kuullut, mutta tullut tietoiseksi siitä, että kun oikeasti taitava ratsastaja (kilpailee ulkomailla, kouluttaa hevosia, työskentelee ulkomailla, valmentaa ratsastajia jne) kapusi kyseisen tamman selkään ja laittoi sen oikeasti töihin, niin tammahan meinasi, että kuulehan painolasti siellä selässä, en tee, en halua, en tykkää, nousen pystyyn ja olen täysi aasi. Silloin kävi selväksi, että kyllä tammalta löytyy omakin mielipide ja hän osaa protestoida. Oman ratsastajansa kanssa tamma käyttäytyy kuitenkin moitteettomasti, eikä kiukuttele.. tähänkin löytyy oikeasti syy..
Mitenkäs kävi, kun minä pääsin käymään tamman selässä 3-vuoden jälkeen. Tämäpä aloitti saman pelin. En liiku eteen kun sitä pyydät, juoksen päin maneesin seiniä, jotta pääsen tilanteista eroon (polvet, onneksi vain hevosen, kolisivat maneesin laitoja päin) ja jos nämä eivät selässä killuvaa ärsyttävää tyyppiä pudota, yritän vielä hypätä pystyyn. Onneksi tamma ei hypännyt kunnolla pystyyn, koska joustoa tammalta ei löydy sitten mistään ja olisimme päätyneet selällemme maneesin nurkkaan makaamaan. Eipä olisi tarvinnut enää miettiä ja kauhistella asioita :D no hehheh, ei ollut hauskaa.
Olen hyvin syvästi järkyttynyt, että hevosen ratsastaja on sitä mieltä, että tamma on nyt niin valmis ja hieno. Kyseessä on 7-vuotias hevonen, joka ei ole päivääkään tehnyt oikeasti töitä. Hevonen hermostui välittömästi, kun lähdin sitä taivuttamaan voltille, koska taipuminen on sille vierasta ja tässä vaiheessa jopa mahdotonta. Hevonen ei kykene kokoamaan ja lyhentämään itseään/askeliaan. Ravissa se ei osaa käyttää koko kehoaan oikein. Erään valmentajan sanoja lainaten, jalat liikkuvat, mutta keho ei tee mitään. Hevonen ei hyväksynyt pohkeitani eteenpäin ajavina apuina eikä taivuttavina. Laukka on täysin raaka. Pitkin askelin pää vinossa se paineli pitkin maneesia. Selästä alas tullessani, totesin hyvälle ystävälleni, että laukka oli aivan yhtä kamala miltä se näytti. En ole mikään superratsastaja, tavallinen puskapiippari, mutta järki kyllä pelaa ja ymmärrän kyllä, koska hevonen on kamala ja ei läpi ratsastettu. Entä mitä on eteen-alas-ratsastus? Jaa'a... sanoi tamma.
Tietääkseni 7-vuotiaalta (vaikka onkin ikäisiään jonkin verran jäljessä) täytyy pystyä vaatimaan perusasiat, kuten taipuminen ja apujen hyväksyminen. Ei sitä nyt tarvitse tiukkaan pakettiin ratsastaa, mutta arvostaisin kovasti, että askeleita pystyisi säätelemään edes jonkin verran ja tuntisin jokaisessa askellajissa, että hevonen on hallinnassani. Hevonen/hevoset tulisi kouluttaa niin, että jokainen pystyy niitä ratsastamaan. Arvostakaa ja tehkää perustyö kunnolla ja loppuun. Ei temppuja, ennen kuin perusasiat ovat hallinnassa.
Henkilökohtaisesti itse, eikä kovin moni muukaan, lähtisi tuolla 100kilon punnuksia kaulallaan kantavalla (on siis etupainoinen) tammalla hyppäämään hallitsemattomassa laukassa minkäänmuotoisia/kokoisia esteitä. Ei ole kyse siitä, etteikö tamma suoriutuisi vaadituista hypyistä/radoista. On vain epäreilua hevoselle, kun meno on kuin villissä lännessä ja keho ei toimi. Kouluratsastukseen panostaminen lisäisi taatusti hevosen käyttöikää sekä myyntiarvoa, jos tulevaisuudessa tulee omistajalle eteen hevosesta luopuminen. Vieläkun ratsastaja on luvannut omistajalle kaikennäköistä huolenpidosta kilpailemiseen asti, niin hän saisi kyllä lunastaa lupauksensa, ettei omistaja joudu pettymään. Tärkeä henkilö hänkin kun minulle on.
Ja kyllä, on tamman ratsastaja tehnyt hyvääkin työtä, sitä ei käy kieltäminen. On vain hyvin tunteita kuohuttavaa seurata tuota touhua vierestä ja vieläkun pääsin itse todistamaan, että kaikki 4 ratsutusvuotta tamman elämässä ollaan liikuttu vain hevosen mukavuusalueella, eikä siltä ole vaadittu oikeastaan mitään. Ratsastan tulisi ymmärtää, että hevonen on jo sen ikäinen ja kokoinen, että siltä voi vaatia. Sitä ei kuulu kohdella enää kuin varsaa. Etenkin kun hänelle on monasti sanottu näistä samoista asioista. Mikä klikkaa kun ei toinen ymmärrä?
Tulipas taas purettua.. Itseäni en voi nostaa jalustalle mitenkään taitavana ratsastajana/hevostietäjänä/parempana ihmisenä, mutta maalaisjärki ja into opetella uutta ja kehittyä kyllä löytyy. Itseänikin ihmetyttää välillä, että miksi jaksaa vaivautua tuohtumaan asioista, jotka eivät minulle kuulu vähimmissäkään määrin, mutta kai se sitten vaikuttaa, kun olen tuon tamman ensimmäisiä askeleita ollut seuraamassa itku silmässä ulkona ja katsonut, kuinka se alkaa opettelemaan elämää emänsä rinnalla. Juossut sen perässä pitkin kotipientareita, tarponut polviin asti lumenpeittämällä pellolla opetellen kärryajoa, totellut pressuihin ja antanut aikaa ja ymmärrystä. En ole se, joka on uurastanut eniten hevosen eteen, mutta olen myös jotakin tehnyt ja tamma on tärkeä myös minulle.
Kiitos kärsivällisyydestä, nyt tunteita tasaamaan oman tamman kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti