Jee!
Onpas parasta, sain G-tädille mukavan, luotettavan, nuoren, motivoituneen ratsastajan, joka ei kavahda tätin ikää. Noora pärjää hienosti G-tädin kanssa ja tykkää kun saa ratsastaa. Oma poni on jäänyt pieneksi, joten on hänellekin mukava päästä välillä ratsastamaan. Noora on kaikkea sitä mitä haluankin. Ei tarvitse pelätä, että tavarat lähtevät kummallisesti itsekseen kävelemään tai hevonen ontuu hänen jälkeensä. Tunnollinen ja rehti tyttö, joka hoitaa asiat juuri niin kuin pitääkin. Nyt ei itselläni ole enää niin huonoa omaatuntoa, kun olen sitä G-tädin varsaa alkanut ratsastelemaan.
Niin, varsa, eli Leija.. siitä puheenollen. Olin nyt lauantaina ratsastelemassa, ilman satulaa maneesissa. Oli ensimmäinen kerta Leijan kanssa, kun olin oikeasti aikalailla tyytyväinen ratsasteluumme. Paljon taivuttelua, temponmuutoksia, siirtymisiä. Mielestäni Leija pysyi rentona, vaikka vaadeinkin aika-ajoin siltä tarkempaa ja täsmällisempää suoritusta. Ei mitään panikointia vaan rauhallista keskustelua, jos ei heti asiat sujuneet. Vasen suunta takkusi edelleenkin, mutta oli paljon parempi kuin aikaisemmilla kerroilla. Hienoa, katsotaan mitä seuraavaksi saadaan aikaan.
Piti nyt tänään mennä hikoilemaan Leijalla, mutta kipeäksi kun tulin niin en sitten mennyt. Seuraavaksi sitten perjantaina. Tänään ajattelin mennä katsomaan maneesille Siltakorven Sannan valmennusta. Kristiina (tallinomistaja) menee ystävänsä ponilla hyppäämään ja ajattelin mennä kuvailemaan pitkästä aikaa. Tosin, maneesi on niin pieni ja ilma huurustuu niin nopeasti siellä, että tuskin siellä mitään kuvia saa.
Mies kävi Helsingissä kyläilemässä siskonsa luona viikonloppuna ja toi sieltä Lyylille (pikkuhaukku) uuden toppatakin ja uuden kaulapannan (minä surkea, kun menin ja hukkasin edellisen). On sitten niin hienoa, että <3 Kaulapanta on mustaa nahkaa, ja siinä on kahdessä rivissä "timantteja". Hiukan on sit hei hieno ;) Ja toppapuku on ruskea, sellaista kiiltävää kangasta. Lyyli ei vain oikein pidä noista puvuista. Liikkuu pyrähdyksittäin tai makoilee paikoillaan. Noh, oppia ikä kaikki. Nyt niin lämmintä toistaiseksi ollut, että ei sitä ehkä tarvita juuri nyt.
Ollaan koitettu opetella Lyylin kanssa miten käydään hihnalenkeillä. Alkaa jo jotenkuten sujumaan. Hän ei vaan pidä ajatuksesta, että ei pääse kaikkia ihmisiä tapaamaan. Lyyli rakastaa niin suurella sydämellä kaikkia ja kaikkea, eikä voi ymmärtää, miksi hän ei saa tutustua jokaiseen vastaantulijaan. Höh, epäreilu maailma.
Jaahas, nyt kello alkaa olemaan sen verran, että pakko vaihtaa vaatteet ja lähteä katselemaan muiden hikoilua. Yritän tässä nyt ryhdistäyty ja kirjoittaa hieman useammin. Kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti