Jo nyt on kumma. Olin eilen Leijalla ratsastamassa ja jälleen se tuntui hyvinkin erikoiselta. Ei suostunut taipumaan vasemmalle, etenkään ravissa. Ei taipunut edes kaulasta. Rungosta en saakkaan sitä taivutettua, enkä tiedä saako ketään muukaan. Oikeassa kierroksessa olin aivan varma, että Leija aristeli oikeaa etujalkaa. Vaihtaessani suuntaa vasempaan, en sitten enää tiennytkään missä vika oli. Leija oli hierottavana kaksi viikkoa sitten, jolloin hieroja sanoi hevosen olevan takaa aivan jumissa. Niin, nytkin tilanne oli kutakuinkin samanlainen kuin ennen ensimmäistä hierontaa. Takajalat eivät nousseet, vaan nostattivat kamalan pölypilven maneesissa. Onneksi maneesiin tuli Elina (juuri se ketä Leijaa hieroi), joka ihmetteli kanssani hevosta ja sanoi, että kun katsoo takaapäin, Leijan takapuoli oli aivan toispuoleinen. Liike oli epäsymmetrinen, kuten tuntui olevan koko hevonenkin.
Oivoi, olisi nyt ensiarvoista saada selvitettyä, mistä Leija on kipeä. Siitä kun ei ota selvää. Yhtenä kertana tuntuu, että se arkoo etujalkoja, toisena päivänä on takajalat solmussa, seuraavaksi lavat ovat vinossa.. ei ei ei... Mistäköhän se kipu on alunperin peräisin? Hevonen kun ei ole minun ja olen vain liikutusapuna en oikein tiedä, että miten tässä nyt suhtautuisi. Tytölle, joka Leijaa normaalisti ratsastaa olen aina(no siis lähes aina, joskus täytyy hieman suodattaa) kyllä sanonut mielipiteitäni ja ajatuksiani, mutta kun tuntuu, etteivät ne mene ihan perille asti. Ihme jossittelua ja kääntämistä ja vääntämistä koko asia. Olisin ehkä maailman eniten innoissani, jos Leija pääsisi Pursiaisen käsittelyyn. Noh, katsotaan nyt. Pursiaiselle meno taitaa olla niin kallista, että se joka Leijan hoitojen maksuista vastaa, ei taida olla yhtä innostunut kuin minä. Huomenna Elina hieroo Leijan taas ja mietitään sitten miten jatketaan.
Taidan lopettaa nyt tähän. Kirjoitus tuntuu sammuvan ja alkaa olemaan uni. Jatketaan tästä myöhemmin. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti