Ihmeiden aika ei ole ohi.

Hyvää iltaa.. täällä taas näppäimistön ja tuolin välissä. Terveisiä G-tädiltä, käytiimpäs tänään oikein pellolla kahlaamassa paksuissa kinoksissa. Ikävä kyllä siellä ei ratsastajaparka kyennyt olemaan kuin puolisen tuntia, kun oli päästä varpaisiin niin jäässä että... hui!

Eipä todellakaan ole ihmeiden aika ohi. Kun tuossa nyt tuli reilu viikko sitten purettua noita tunteita oikein huolella ja olan takaa, niin tämän hirviöratsastusnäytöksen jälkeen kyseisen tamman omistaja pyysi, että jospa alkaisin hevosta liikuttelemaan parisen kertaa viikossa. En siis ehkä ollutkaan niin raju ja ruma siellä selässä, kuin mitä pelkäsin.

Olen nyt kaksi kertaa ollut ratsastelemassa tammalla, ja pikku hiljaa yritetty tutustua toisiimme ja tapoihimme. Hevonen selvästi ihmettelee, kun ei ole tuttu ihminen selässä, mutta eipä nuo kaksi kertaa ole olleet lainkaan niin huonoja kuin olisi voinut olla. Paljon on vain sellaista, jota en saa tamman kanssa tehtyä. Tosin, sitten kun jälkeen päin ihmettelen ääneen näitä asioita, joita en osaa, niin saan kuulla, että niihin on ihan "omat niksinsä". Ihminen ketä tammaa tavallisesti ratsastaa, on opettanut "omien niksiensä" avulla ihan perusjuttuja kuten peruutus sekä laukannosto. Perusavut kiitos! mutta ei.. Noh, nyt en jatka tästä aiheesta tällä kertaa enempää, koska tämä saa vain vereni kiehumaan. 

Sen verran on vielä pakko sanoa, että olin hyvin positiivisesti yllättynyt, että minua pyydettiin liikutusavuksi. Mukava päästä ratsastamaan muillakin kuin omalla.

Pikku haukku kotona jatkaa kasvamistaan. Ollaan opeteltu nyt istu ja maahan -käskyt. Hienosti hän ne ymmärtää, mutta toteuttaa käskyt sitten kun hänelle sopii. Välillä kyllä oikein hyvittaa kun pieni maitopurkin kokoinen koira yrittää olla niin maailman suurinta koiraa että! Suloinen otus. Rakastan.

Tiedättekös, nyt on ehkä pakko haudata ajatus siitä, että käytän eläimistä nimen alkukirjainta. Alkaa olemaan noita eläinystäviä sen verran tuossa ympärillä, joten koittakaa pysyä perillä kun alan nyt ihan nimillä puhuttelemaan. (tai eiköhän tuo nimenomaan selvennä näitä kertomuksiani?)

Ei mutta, kellohan olisi jo vaikka mitä. Iltapalaa naamariin, sitten koiralle purtavaa ja sitten ulos. Hyi, tuonne kylmäänkö? Kyllä vain. 

Hyvää yötä!