Alma on ollut ihan hauska tuttavuus. Reipas ja motivoitunut 17 -vuotias tamma. Ei mikään liikeihme, mutta miellyttävä ratsastaa. Parisen vuotta tyttö on viettänyt mammalomaa, joten kunto on huono ja lihakset vielä hukassa. Hyvin hän kuitenkin toimii ja on innokas tekemään asioita. Käynti oli jotenkin vaikeahkoa ratsastaa (minulle), mutta ravi ja laukka olivat kivat. Mukavat askeleet istua, toimii omalla moottorilla, mutta on hyvin ratsastettavissa. Innostuu aika tehokkaasti laukassa. Toisella kerralla, eli eilen kun olin ratsastamassa Almalla niin tuntui, että sain paremmin ratsastettua käyntiäkin. Ekalla kerralla kaveri tepasteli pää pilvissä koko ajan tai makasi käsieni varassa. Tietysti, kun Alman kunto on ihan nolla niin eihän häneltä voi vaatia, että kantaisi itseään koko aikaa, mutta eipä sitä nyt ratsastajan käsienkään varassa saa olla. Nyt käyntityöskentely sujui paremmin ja oli suorastaan miellyttävää. Seuraavaa kertaa odotellessa.
Hih, olimme tosissaan ystäväni Ainon kanssa hieman maastoilemassa. Aino on minua muutaman vuoden vanhempi ja on vastuussa ratsastukseni ensimmäisistä vuosista. Silloin 14-15 vuotta sitten aloitin ratsastuksen Ainon silloisella hoitohevosella, arabiruuna Eetulla. Ja hän on todistanut ensimmäiset raviaskeleeni putoamisineen. Yhteyttä pidämme nykyäänkin, tapaamme koiriemme kanssa sekä käymme silloin tällöin talleilemassa yhdessä. Aino käy nykyään mm tuttavansa Sarin suomenhevosia ratsastelemassa, ja Sari on ystävällisesti lainannut minulle hevostaan meidän maastoreissuillemme.
Tällä kertaa lähdimme Lyytin ja Semmin (uljas ratsuni) kanssa tarpomaan ja Sari antoi pihassa ohjeita reitille, jonka piti kiertää joku lenkki metsässä ja palata takaisin tallille. Noh, eipä mennyt suunnistaminen ihan nappiin. Löysimme punaisen mökin pihatonttuineen (hui olkoon, yksi tonttu roikkui hirsipuussa vajan katonreunusssa), josta Sari oli maininnut ja jatkoimme siitä eteenpäin ja oletimme, että oikealla polulla ollaan.
Tunnin metsässä ratsastelun jälkeen Aino totesi, että hänellä ei kyllä ole hajuakaan missä olemme. Päätimme yhteistuumin antaa Lyytin johdattaa meidät kotia. Luotimme varmajalkaisen suomenhevosen erehtymättömään vaistoon. Kyllä suomipolle aina kotia osaa! Niin.. kaikkea sitä luulla voi. Lyyti paineli Aino selässään päättäväisin askelin oikealle ja vasemmalle ja suoraan, seuraten traktorinrenkaiden jälkiä aina vain eteenpäin... Kunnes ne loppuivat. Eikä edessä ollut mitään muuta kuin metsän puita koskemattoman lumen ympäröiminä. Voi Lyyti minkäs teit! Ei muutakuin täyskäännös ja samoja jälkiä takaisin. Löysimme hetken haahuilun jälkeen saman tien, jota pitkin olimme laukanneet ja jossakin kohtaa kun Lyyti oli alkanut hidastaa olimme päätelleet, että josko tästä kuuluu poiketa metsään, kun polle hidastaa. Ja juuri siinä kohtaa olimme ilmeisesti menneet harhaan. Jatkoimme samaa tietä takaisin päin ja löysimme tutuille maisemille. Parisen tuntia siinä sitten vierähti. Sari naureskeli kotipihaan päästyämme, että löysitte sentään takaisin.. heh heh.. Seuraavaksi Semmi saa päättää mihin suuntaan mennään! Pienestä eksymisestä huolimatta, oli erittäin mukava reissu. Ilma oli kaunis ja aurinko lämmitti suloisesti matkalaisia. Hevoset nauttivat pärskien pitkistä ravi ja laukkapätkistä ja ratsastajat saivat vaihdella kuulumisiaan maisemien vaihtuessa. Tässä pari kuvaa matkan varrelta. Eivät ihmeellisiä, koska ovat puhelimella otettuja, hevosen selästä, mutta muistoja kuitenkin.
Semmin tulppaanikorvat ja Lyyti suunnistaa edellä.
Hmmm... mihinkäs suuntaas tästä jatketaan?
Semmi -herra nauttii auringonpaisteesta.
Lyyti ja Semmi.
Tälläistä tällä kertaa. Tänään olisi tarkoitus mennä kurkkaamaan G-tätiä ja josko hänenkin kanssaan vaikka maastoon lähtisi. On sen verran hieno ilma taas.
Lyylin kanssa harjoittelimme aamulla pientä kotitekoista agilityä. Ylitystä, alitusta ja tuolin päälle hyppyä. Tässä pieni kuvatodiste siitäkin touhusta :)
Takana näkyvät parit pahviesteet, joita ylitettiin huuurrrjassa vauhdissa! Nyt tyty nukkuu kuin tukki eteisessä. Hänestä tulee maailman hienoin kotiagilitykoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti