Olipas mukava aamusti olla koiran kanssa aamupisuilla, kun lämpömittari ei kiljunut yli 20 miinusastetta ja linnut lauleskelivat (vai naureskelivat). Muutenkin ollut mukava alkuloma, kun voinut ulkoilla ja touhuta koiran kanssa pihalla. Hyvin pitkälti viimeiset pari viikkoa menneet sisätiloissa kitkutellen.
G-täti yllätti sunnuntaina. Ah ihanuus! 24 vuotias kokosi laukkansa ja suoritti laukanvaihdot tosta vain! Wau! Kristiina (tallinomistaja) oli oman hevosensa kanssa taluttaen mukana ja hänkin jäi suu auki katselemaan ja kehui alkuhämmennyksestä päästyään, ettei ole hetkeen nähnyt tammaa noin hienona! Nii'in, äiskän oma pikku Matador. Tuli kyllä taas niin hyvä mieli, eikä tamma eilenkään huono ollut. 1,5h ratsasteltiin kentällä ja alku- ja loppukäynnit tiellä köpsötellen. Täti oli rauhallinen ja rento, kovin tyytyväinen. On se ollut onni saada se Noora-tyttö ratsastamaan tädillä. Tekee vanhalle päälle hyvää, kun siellä selässä istuu joku muukin kuin minä ja itselleni tekee hyvää saada hieman vapaata. Maistuu ratsastuskin paremmalta, kun tietää ettei ole ns "pakko". Kaikinpuolin mahtava tilanne.
Kävimpä tuossa eilen sitten Riikan luona. Hän on siis se, jolta sitten sen kultaisennoutajan syksymmällä saan. Tai siis ostan. Uuuuuu, en todellakaan jaksaisi odottaa puolta vuotta vielä! Windy (tulevien pentujen emä) oli maailman suloisin. Hyvä kun ovesta pääsin sisälle niin kaveri makasi selällään vaatien rapsutuksia. Maailman suloisin ja sosiaalisin nappisilmä. Meille mahtuu hyvin yksi tuollainen Lyylin kaveriksi. Sekin niin ihmisrakas, että lähtisi kenen tahansa mukaan taakseen katsomatta. Mukavempi se silti noin päin.. Edellinen kun pelkäsi kaikkia ja kaikkea ihan henkensä puolesta.
Riikka lupasi ilmoittaa heti kun tapahtuu jotain. Juoksut Windyllä pitäisi olla huhti-toukokuun vaihteessa ja siitä sitten noin pari kuukautta eteenpäin ja pentue olisi maailmassa ja siitä vielä pari kuukautta ja pennut olisivat luovutusikäisiä. Toivottavasti aika menee nopeasti. Kyllä se menee, eikö?
Leija-neiti palasi sitten omistajansa silmien alle. Hyvähyvä. Maneesitallille meni sitten Leijan tilalle Alma. Olisi ilmeisesti tarkoitus, että voisin alkaa Almalla ratsastelemaan aina kun aika antaa myöden. Huomenna olisi tarkoitus mennä kokeilemaan ensimmäistä kertaa tuota tammaa. Toivon syvästi, että tulisimme juttuun ja voisin käydä sen kanssa sitten vaikka jossain valmennuksissa. Noh, antaa ajan näyttää.
Nyt on pakko lopettaa. Tuli taas tälläinen nopea luritus vähän kaikesta asiasta. Lyyli kainaloon ja vanhempien luo katsomaan kummipoikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti