Hyvää huomenta! Mitä ihmettä, aamulla kun menin Lyylin kanssa ulos niin siellä oli satanut lunta? Takatalvi? Ehei, joku säänhaltijan paha aivopumppa, joka todellakin saa olla ohimenevä ilmiö. Aurinkoa ja lämpöä kiitos!
Kevättä on kuitenkin ilmassa. Mahtavinta kaiken auringon ja lämmön seassa on, kun suttaa fillarinsa kanssa töihin niin jo näkyy asfalttia. Sitä olen odottanut hyyyyyvin pitkään. Vaikkakin hyvin pitkälti tiet ovat vielä peilikirkkaan jään peitossa ja kaatumisvaara on erittäin suuri.
Niin, töihinkin jouduin palaamaan. Eilen oli loman jälkeen eka päivä ja eipä sitten hetkeen ole ketuttanut niin paljon, kun eilen pukiessani työvaatteita päälle. Työpäivä oli piiitkä, työntäyteinen kylläkin, nihkeä ja todella epämiellyttävä. Pitkien vapaiden sekä lomien jälkeen on aina hankala palata töihin, mutta eilen suorastaan masensi. Onneksi oli aamuvuoro ja pääsin aikaisin kotiin. Päivän päätteeksi lähdin Kristiinan seuraksi maneesille lepuuttamaan mieltäni. Otin Lyylin mukaan, jotta hänkin näkisi taas jotain uutta.
Lyyli oli ehkä maailman hienoin (taas) esittäessään pitkiä katseita ja kauniisti hihnan päässä kulkemista. Eipä ulkona suju yhtä hyvin! Reissu oli erittäin antoisa ja opettavainen. Maneesin jälkeen kävin katsomassa G-tätiä, joka olosuhteiden pakosta joutui pitämään vapaapäivän. Iltaa kohden tuuli yltyi niin kovaksi, että ei siellä olisi kyennyt ratsastamaan. Tai ainakaan nauttimaan ratsastuksesta. Harjasin tätiä ja sitten venyttelimme. Naapurikarsinassa Reiskalla ja Katilla oli samat suunnitelmat. Kati on aloittanut hevoshierojakoulun, joten hänen opastuksella venyttelimme eteen, taakse, sivulle ja jokapuolelle. Olen kyllä jälleen hyvin ylpeä vanhasta tammastani. Vetreä ja notkea pakkaus (vaikkei ihan aina voltteja vääntäessä saa samaa fiilistä..). Ja oli mukava nähdä, miten täti nautti venyttelystä. Silmät painuivat hiljalleen kiinni ja olemus oli rento. Tämän päivänkin täti saa touhuilla itsekseen tarhassa Reiskan kanssa. Minulta puuttuu ajoneuvo ja pyörällä en jaksa lähteä ennen iltavuoroa tallilla käymään. Aamupäivä pyhitetään siis Lyylille.
Ostin sille eilen uuden luun. Sellaisen toffeelaatan näköisen luun, jonka aamulla sitten annoin hänelle. Hihi, hauskan näköistä, kun hän kaula pitkällään haisteli sitä aluksi, eikä selvästi tajunnut mitä moisella laatalla kuuluu tehdä. Ei muut luut ole tuon näköisiä ja onko tätä tarkoitettu edes syötäväksi?. Pienen ajatustyön jälkeen tyty tajusi, että ahaa! kun sen nostaa pystyyn tassujen väliin, siitä saa makoisasti hampailla kiinni. Kyllä sitten kelpasi.
Olen tässä miettinyt, että mahtaisinko saada sovitettua työn ja hevosten väliin sellaisen ajan, että voisin aloittaa Lyylin kanssa agility -koulun? Hmmm... joo.. nyt kynsien leikkuu, sitten turkin harjaus ja sitten ulos. Sen jälkeen alan tutkimaan, onko lähiaikoina alkamassa mitään meille sopivaa. Mammanmussukkalussukka on kyllä niin suloinen, tuossa se makoilee sylissäni ja pohtii maailmanmenoa. Oikea hyväksikäyttäjä <3
nyt tositoimiin! Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti