Kuvia saalistajasta.

Lyyli ja hänen saaliinsa!

Laserhoitoa hevosille?

No jopas, onko siitä jo 10 päivää, kun viimeksi täällä kirjoittelin? oho, mihin nämä päivät oikein katoavat? Jaa'a..

G-tätin kanssa on tullut harrastettua nyt oikein olan takaa kouluratsastusta. Ja kyllä tämä vaan on hieno tamma! Vasemmalle pukkaa vaan olemaan aika tahmea ja herkästi pyrkii volteissa lähtemään lapa edellä puskemaan. Pienen vääntämisen, taivuttelun ja pyörimisen jälkeen vasen suuntakin parantui. Oikea ei tuota vaikeuksia. Laukka on parantunut kunnon ratsastelun myötä ja tallinomistaja huomautti toissapäivänä maastoreissullamme, että tätille on kehittynyt oikein peppulihakset. Waaauuu! Pakko se on taas sanoa, että ylpeä olen vanhastani. Nih!

Lyyli touhottaa tukka sekaisin täällä ankkansa kimpussa (laitan kuvia hieman myöhemmin, toiselta koneelta). Aamusti harjoiteltiin taas hihnassa kulkemista, eikä siitä taida ainakaan mitään maailman pahinta hihnassa vetäjää tulla. Alkaa hänellekin valkenemaan missä sitä kuuluu kulkea. Mukavaa huomata tuloksia. Istuminen ja maahan meno sujuvat jotenkuten ja heh, ollaan harjoiteltu kierimistä. Sekin sujuu makupalaa seuraten. Erittäin tarpeellinen taito, eikö? ;) 

Palatakseni tuohon G-tätiin vielä.. Katin kanssa on tullut juttua tallilla, että hän pyytäisi laserhoitoja tekevän tuttunsa meillä käymään. Kati ottaisi omalle hevoselleen, Kristiinakin oli kiinnostunut ja niin sitten ajattelin, että miksen minäkin. Sitä olisi mukava kokeilla tätin kaulan sekä selän alueelle. Ja vielä voisi vasempaan takajalkaan, joka on turvottanut vuohisen yläpuolelta jo lähes parisen vuotta. Ensimmäisen miltei vuoden sitä yritin kaikin tavoin hoitaa, mutta päätin lopettaa, kun hoidot eivät tehonneet. Turvotus ei ole vieläkään poistunut, mutta eipä se ole tätin elämääkään haitannut. Lueskelin tuossa muutamia nettisivuja, joissa laserhoidosta oli juttua ja kyllä siitä hyötyä oli ollut. Sitä kun voi käyttää mihin tahansa kiputiloihin, tulehduksiin, iho-ongelmiin jne.. Paljon on mahdollisuuksia. Ei siinä ainakaan mitään häviä, jos sitä kokeilee. Mielenkiintoista nähdä, miten tamma reagoi siihen. 

Noh, nyt toiselle koneelle, jos niitä kuvia saisin ja sitten jatkan laserlueskelua. Lukemisiin, viimeistään sitten, kun laserhoidot on suoritettu. Tai ehkä kuitenkin hieman aikaisemmin. Aurinkoiset päivänjatkot Teille!

Aaaurinko armas.

Jiiihaa! Oliko hei hiukan mahtavaa herätä aamusti. Ikkunasta loimotti Aurinko aivan täydeltä terältä suoraan naamariin! Tervetuloa kevät ja kesä ja lämpö ja.... kesän kärpäset. Hmmmh, kärpäsiä... yak!
Käänsinpä siinä peiton alla kylkeäni ajatuksena nousta ylös ja toisella puolen sänkyä (onneksi siis kylläkin lattialla.. ja toisen puolen näkymää en viitsinyt tallentaa kameralla ;)) oli tällainen näky;

Kuvien laatu kärsi hieman valonpuutteesta ja tuolla puhelimella kun kuvat nappasin, niin jäivät hieman epäselviksi, mutta luulisin, että siitä nyt näkee sen mitä pitää. Onko maailman suloisin? Tietenkin, ainakin minun mielestäni.

Niin, Lyylille en vielä ole saanut varattua paikkaa koirakoulusta, yritin kyllä, mutta ilmottautuminen ei mennyt koskaan perille. Täytynee jatkaa pommittamista. Kai se lomake joskus menee sähköistä tietä perille?

Lyylin kanssa ollaan tiuhaan tahtiin nyt harjoiteltu tuota hihnassa kävelemistä sekä uusia käskyjä. Tyttö on kyllä niin reipas. Tänäänkin aamulenkillä ei kertaakaan vetänyt vaan kulki niin oikeaoppisesti vierelläni välillä katsahtaen yläilmoihin, että onko se mamma siellä ja tuleeko sitä herkkua. Ja tulihan sitä. Voipi olla silti, että Lyly oli vielä hieman uninen ja tilannetta teki selvästi helpommaksi se, ettei ihmisiä ollut liikenteessä. Ei ollut kiirettä katsomaan ketään. Mutta mitäs siitä, kulki hienosti ja sillä siisti. Ollaan tyytyväisiä.

G-tätin tarhakaveri, Reiska, oli ilmeisesti pussannut tätiä niin intohimoisesti suoraan suulle, että tädin huulesta oli lähtenyt suorastaan palanen. Hehheh. Mitäköhän lie ovat tarhassa kisailleet. Eipä haitannut puuttuva huulenpalanen tädin elämää, joten antaapi olla. Täti kulki eilen taas erittäin rentona ja rauhallisena. Kolmipalat suussa, ilman satulaa kentällä. Namnam. Noora lupasikin tänään ratsastaa tädillä, joten minulla on vapaapäivä kaikesta! Niin töistä kuin tallistakin. Mitäköhän sitä sitten tekisi? Kyllähän sitä kaikkea olisi siivouksesta pyykinpesuun, mutta enpä taida ainoata kunnon vapaapäivääni viettää pyykkinarulla tai imurinvarressa.

Taidan siirtyä keittiön puolelle keittämään toisen kupin kaffeeta ja annan päivän kulua. Kyllä ne tunnit pyörii eteenpäin ilman tiukkaan suunniteltua aikataulua. Kuulemisiin!

Koirakouluun?

Hyvää huomenta! Mitä ihmettä, aamulla kun menin Lyylin kanssa ulos niin siellä oli satanut lunta? Takatalvi? Ehei, joku säänhaltijan paha aivopumppa, joka todellakin saa olla ohimenevä ilmiö. Aurinkoa ja lämpöä kiitos!

Kevättä on kuitenkin ilmassa. Mahtavinta kaiken auringon ja lämmön seassa on, kun suttaa fillarinsa kanssa töihin niin jo näkyy asfalttia. Sitä olen odottanut hyyyyyvin pitkään. Vaikkakin hyvin pitkälti tiet ovat vielä peilikirkkaan jään peitossa ja kaatumisvaara on erittäin suuri.

Niin, töihinkin jouduin palaamaan. Eilen oli loman jälkeen eka päivä ja eipä sitten hetkeen ole ketuttanut niin paljon, kun eilen pukiessani työvaatteita päälle. Työpäivä oli piiitkä, työntäyteinen kylläkin, nihkeä ja todella epämiellyttävä. Pitkien vapaiden sekä lomien jälkeen on aina hankala palata töihin, mutta eilen suorastaan masensi. Onneksi oli aamuvuoro ja pääsin aikaisin kotiin. Päivän päätteeksi lähdin Kristiinan seuraksi maneesille lepuuttamaan mieltäni. Otin Lyylin mukaan, jotta hänkin näkisi taas jotain uutta.
Lyyli oli ehkä maailman hienoin (taas) esittäessään pitkiä katseita ja kauniisti hihnan päässä kulkemista. Eipä ulkona suju yhtä hyvin! Reissu oli erittäin antoisa ja opettavainen. Maneesin jälkeen kävin katsomassa G-tätiä, joka olosuhteiden pakosta joutui pitämään vapaapäivän. Iltaa kohden tuuli yltyi niin kovaksi, että ei siellä olisi kyennyt ratsastamaan. Tai ainakaan nauttimaan ratsastuksesta. Harjasin tätiä ja sitten venyttelimme. Naapurikarsinassa Reiskalla ja Katilla oli samat suunnitelmat. Kati on aloittanut hevoshierojakoulun, joten hänen opastuksella venyttelimme eteen, taakse, sivulle ja jokapuolelle. Olen kyllä jälleen hyvin ylpeä vanhasta tammastani. Vetreä ja notkea pakkaus (vaikkei ihan aina voltteja vääntäessä saa samaa fiilistä..). Ja oli mukava nähdä, miten täti nautti venyttelystä. Silmät painuivat hiljalleen kiinni ja olemus oli rento. Tämän päivänkin täti saa touhuilla itsekseen tarhassa Reiskan kanssa. Minulta puuttuu ajoneuvo ja pyörällä en jaksa lähteä ennen iltavuoroa tallilla käymään. Aamupäivä pyhitetään siis Lyylille.

Ostin sille eilen uuden luun. Sellaisen toffeelaatan näköisen luun, jonka aamulla sitten annoin hänelle. Hihi, hauskan näköistä, kun hän kaula pitkällään haisteli sitä aluksi, eikä selvästi tajunnut mitä moisella laatalla kuuluu tehdä. Ei muut luut ole tuon näköisiä ja onko tätä tarkoitettu edes syötäväksi?. Pienen ajatustyön jälkeen tyty tajusi, että ahaa! kun sen nostaa pystyyn tassujen väliin, siitä saa makoisasti hampailla kiinni. Kyllä sitten kelpasi.
Olen tässä miettinyt, että mahtaisinko saada sovitettua työn ja hevosten väliin sellaisen ajan, että voisin aloittaa Lyylin kanssa agility -koulun? Hmmm... joo.. nyt kynsien leikkuu, sitten turkin harjaus ja sitten ulos. Sen jälkeen alan tutkimaan, onko lähiaikoina alkamassa mitään meille sopivaa. Mammanmussukkalussukka on kyllä niin suloinen, tuossa se makoilee sylissäni ja pohtii maailmanmenoa. Oikea hyväksikäyttäjä <3
nyt tositoimiin! Heippa!

Supersuunnistaja Lyyti!

Onpas tullut ratsasteltua tässä viime päivinä. Almaa olen nyt käynyt jo kaksi kertaa ratsastamassa ja ystäväni Ainon kanssa olimme torstaina maastoilemassa (ja eksyimmekin aikalailla lahjakkaasti). Päivittäin viettänyt hevosen selässä nyt miltein parisen tuntia. Ja mukavaa on ollut.

Alma on ollut ihan hauska tuttavuus. Reipas ja motivoitunut 17 -vuotias tamma. Ei mikään liikeihme, mutta miellyttävä ratsastaa. Parisen vuotta tyttö on viettänyt mammalomaa, joten kunto on huono ja lihakset vielä hukassa. Hyvin hän kuitenkin toimii ja on innokas tekemään asioita. Käynti oli jotenkin vaikeahkoa ratsastaa (minulle), mutta ravi ja laukka olivat kivat. Mukavat askeleet istua, toimii omalla moottorilla, mutta on hyvin ratsastettavissa. Innostuu aika tehokkaasti laukassa. Toisella kerralla, eli eilen kun olin ratsastamassa Almalla niin tuntui, että sain paremmin ratsastettua käyntiäkin. Ekalla kerralla kaveri tepasteli pää pilvissä koko ajan tai makasi käsieni varassa. Tietysti, kun Alman kunto on ihan nolla niin eihän häneltä voi vaatia, että kantaisi itseään koko aikaa, mutta eipä sitä nyt ratsastajan käsienkään varassa saa olla. Nyt käyntityöskentely sujui paremmin ja oli suorastaan miellyttävää. Seuraavaa kertaa odotellessa. 

Hih, olimme tosissaan ystäväni Ainon kanssa hieman maastoilemassa. Aino on minua muutaman vuoden vanhempi ja on vastuussa ratsastukseni ensimmäisistä vuosista. Silloin 14-15 vuotta sitten aloitin ratsastuksen Ainon silloisella hoitohevosella, arabiruuna Eetulla. Ja hän on todistanut ensimmäiset raviaskeleeni putoamisineen. Yhteyttä pidämme nykyäänkin, tapaamme koiriemme kanssa sekä käymme silloin tällöin talleilemassa yhdessä. Aino käy nykyään mm tuttavansa Sarin suomenhevosia ratsastelemassa, ja Sari on ystävällisesti lainannut minulle hevostaan meidän maastoreissuillemme. 

Tällä kertaa lähdimme Lyytin ja Semmin (uljas ratsuni) kanssa tarpomaan ja Sari antoi pihassa ohjeita reitille, jonka piti kiertää joku lenkki metsässä ja palata takaisin tallille. Noh, eipä mennyt suunnistaminen ihan nappiin. Löysimme punaisen mökin pihatonttuineen (hui olkoon, yksi tonttu roikkui hirsipuussa vajan katonreunusssa), josta Sari oli maininnut ja jatkoimme siitä eteenpäin ja oletimme, että oikealla polulla ollaan. 

Tunnin metsässä ratsastelun jälkeen Aino totesi, että hänellä ei kyllä ole hajuakaan missä olemme. Päätimme yhteistuumin antaa Lyytin johdattaa meidät kotia. Luotimme varmajalkaisen suomenhevosen erehtymättömään vaistoon. Kyllä suomipolle aina kotia osaa! Niin.. kaikkea sitä luulla voi. Lyyti paineli Aino selässään päättäväisin askelin oikealle ja vasemmalle ja suoraan, seuraten traktorinrenkaiden jälkiä aina vain eteenpäin... Kunnes ne loppuivat. Eikä edessä ollut mitään muuta kuin metsän puita koskemattoman lumen ympäröiminä. Voi Lyyti minkäs teit! Ei muutakuin täyskäännös ja samoja jälkiä takaisin. Löysimme hetken haahuilun jälkeen saman tien, jota pitkin olimme laukanneet ja jossakin kohtaa kun Lyyti oli alkanut hidastaa olimme päätelleet, että josko tästä kuuluu poiketa metsään, kun polle hidastaa. Ja juuri siinä kohtaa olimme ilmeisesti menneet harhaan. Jatkoimme samaa tietä takaisin päin ja löysimme tutuille maisemille. Parisen tuntia siinä sitten vierähti. Sari naureskeli kotipihaan päästyämme, että löysitte sentään takaisin.. heh heh.. Seuraavaksi Semmi saa päättää mihin suuntaan mennään! Pienestä eksymisestä huolimatta, oli erittäin mukava reissu. Ilma oli kaunis ja aurinko lämmitti suloisesti matkalaisia. Hevoset nauttivat pärskien pitkistä ravi ja laukkapätkistä ja ratsastajat saivat vaihdella kuulumisiaan maisemien vaihtuessa. Tässä pari kuvaa matkan varrelta. Eivät ihmeellisiä, koska ovat puhelimella otettuja, hevosen selästä, mutta muistoja kuitenkin.

Semmin tulppaanikorvat ja Lyyti suunnistaa edellä.

Hmmm... mihinkäs suuntaas tästä jatketaan?

Semmi -herra nauttii auringonpaisteesta.

Lyyti ja Semmi.

Tälläistä tällä kertaa. Tänään olisi tarkoitus mennä kurkkaamaan G-tätiä ja josko hänenkin kanssaan vaikka maastoon lähtisi. On sen verran hieno ilma taas. 

Lyylin kanssa harjoittelimme aamulla pientä kotitekoista agilityä. Ylitystä, alitusta ja tuolin päälle hyppyä. Tässä pieni kuvatodiste siitäkin touhusta :)

Takana näkyvät parit pahviesteet, joita ylitettiin huuurrrjassa vauhdissa! Nyt tyty nukkuu kuin tukki eteisessä. Hänestä tulee maailman hienoin kotiagilitykoira! 

Odotusta!

Hei kaikille!

Olipas mukava aamusti olla koiran kanssa aamupisuilla, kun lämpömittari ei kiljunut yli 20 miinusastetta ja linnut lauleskelivat (vai naureskelivat). Muutenkin ollut mukava alkuloma, kun voinut ulkoilla ja touhuta koiran kanssa pihalla. Hyvin pitkälti viimeiset pari viikkoa menneet sisätiloissa kitkutellen.

G-täti yllätti sunnuntaina. Ah ihanuus! 24 vuotias kokosi laukkansa ja suoritti laukanvaihdot tosta vain! Wau! Kristiina (tallinomistaja) oli oman hevosensa kanssa taluttaen mukana ja hänkin jäi suu auki katselemaan ja kehui alkuhämmennyksestä päästyään, ettei ole hetkeen nähnyt tammaa noin hienona! Nii'in, äiskän oma pikku Matador. Tuli kyllä taas niin hyvä mieli, eikä tamma eilenkään huono ollut. 1,5h ratsasteltiin kentällä ja alku- ja loppukäynnit tiellä köpsötellen. Täti oli rauhallinen ja rento, kovin tyytyväinen. On se ollut onni saada se Noora-tyttö ratsastamaan tädillä. Tekee vanhalle päälle hyvää, kun siellä selässä istuu joku muukin kuin minä ja itselleni tekee hyvää saada hieman vapaata. Maistuu ratsastuskin paremmalta, kun tietää ettei ole ns "pakko". Kaikinpuolin mahtava tilanne.

Kävimpä tuossa eilen sitten Riikan luona. Hän on siis se, jolta sitten sen kultaisennoutajan syksymmällä saan. Tai siis ostan. Uuuuuu, en todellakaan jaksaisi odottaa puolta vuotta vielä! Windy (tulevien pentujen emä) oli maailman suloisin. Hyvä kun ovesta pääsin sisälle niin kaveri makasi selällään vaatien rapsutuksia. Maailman suloisin ja sosiaalisin nappisilmä. Meille mahtuu hyvin yksi tuollainen Lyylin kaveriksi. Sekin niin ihmisrakas, että lähtisi kenen tahansa mukaan taakseen katsomatta. Mukavempi se silti noin päin.. Edellinen kun pelkäsi kaikkia ja kaikkea ihan henkensä puolesta.

Riikka lupasi ilmoittaa heti kun tapahtuu jotain. Juoksut Windyllä pitäisi olla huhti-toukokuun vaihteessa ja siitä sitten noin pari kuukautta eteenpäin ja pentue olisi maailmassa ja siitä vielä pari kuukautta ja pennut olisivat luovutusikäisiä. Toivottavasti aika menee nopeasti. Kyllä se menee, eikö?

Leija-neiti palasi sitten omistajansa silmien alle. Hyvähyvä. Maneesitallille meni sitten Leijan tilalle Alma. Olisi ilmeisesti tarkoitus, että voisin alkaa Almalla ratsastelemaan aina kun aika antaa myöden. Huomenna olisi tarkoitus mennä kokeilemaan ensimmäistä kertaa tuota tammaa. Toivon syvästi, että tulisimme juttuun ja voisin käydä sen kanssa sitten vaikka jossain valmennuksissa. Noh, antaa ajan näyttää.

Nyt on pakko lopettaa. Tuli taas tälläinen nopea luritus vähän kaikesta asiasta. Lyyli kainaloon ja vanhempien luo katsomaan kummipoikaa.