Niin.. taisin viime kirjoituksessani lupailla niitä tädin klinikka kuulumisia, mutta siitähän on nyt niin kauan aikaa, etten kunnolla muista mitä siellä sanottiin. Vikojahan tädillä on vaikka millä mitalla, mutta hyväkuntoiseksi kuitenkin kehuttiin, ikää kun on jo se 25. Kintereissä oli sanomista ja rintalihaksen venähdys oli paranemaan päin. Ei ontunut. Tätä nykyä täti on loistavassa kunnossa, kuluneella viikolla olemme tehneet kolme laukkamaastoa eikä askel ainakaan vielä pahemmin paina. Päivä kerrallaan mennään.
Olemme tosiaan saaneet uuden perheenjäsenen. Syyskuussa taloon astui pikkuinen saksanpaimenkoira, Martta.. iso pikkusisko Lyylille. Lyylihän oli aivan tohkeissaan uudesta leikkikaverista. Ensimmäisinä päivinä ei olisi millään antanut pienen edes nukkua. Heti ensimmäisten päivien aikana kävi hyvinkin selväksi, että leikki oli mieleen, mutta meno sen verran hurjaa, että tassunjälkiä alkoi olla miltei katossa asti. Mieheni kanssa kuvittelimme saman leikkitilanteen Martan ollessa täysikasvuinen.. Niinpä päätimme, että sisällä leikkiminen kielletään. Aluksi se tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä.. leikin alkaessa kiellolla ei ollut mitään merkitystä koirille, lähinnä se vain villitsi heitä lisää. Lopulta keksein, että aina kun koirat olivat rauhassa, aloimme toistaa "rauhassa" sanaa.. ja tilanteissa, kun tytöt yrittivät aloittaa leikin sisällä, ensin kielsimme ja sitten sanoimme "rauhassa".. ja lopulta tämä alkoi tuottaa tulosta. Koirat oppivat olemaan sisällä rauhassa ja nykyään, kun ulko-ovesta tullaan sisälle on jo selvää, että leikit jäivät ulos ja nyt on rauhottumisen aika. Jee!
Martta on nyt jo 8kk eli aika iso tyttö jo, vaikka onkin aivan kakara. Tottelevaisuutta olemme ahkerasti harrastaneet jo heti ensimmäisistä viikoista alkaen ja nopeastihan hän oppii. Useimmiten minulla taitaa olla käskyt, suunnat ja jalat sekaisin. Koira huokailee vieressä, että kyllä kai tuokin joskus oppii. Maaliskuun alussa alkoivat ensimmäisen ulkotreenit yhdessä muiden koirakoululaisten kanssa. Sehän vasta jännää olikin. Eihän ensimmäisistä kerroista tullut yhtään mitään, kun Martta oli selvästi vain sitä mieltä, että nyt ollaan ulkona, täällä on muitakin koiria, joten täällä kuuluu vain LEIKKIÄ! Huoh, ensimmäiset treenit olivat melko masentavia.. Viime viikolla alkoi jo sujua, joten ehkä meillä on toivoa? :) Tavoitteena ensisyksyllä BH-koe, heti vain kun ikää on tarpeeksi, hui! Eli seuraillaan miten treenit sujuvat.
Lyyli on ollut toki iloinen Martan tulon jälkeen, koska on saanut uuden leikkikaverin (vaikka ulkona vapaana ollessaan Martalla täytyy olla aina jokin lelu, koska muuten reipottaa Lyyliparkaa kuin rättiä.. hieman erilaiset leikit heillä..), mutta mieltään tämä pikku prinsessa on myös alkanut näyttämään. Lyyli on alkanut protestoimaan käskyjä ja kieltoja. Ei anna itseään aina kiinni ulkona.. mikä on surullista, koska nykyään Lyyliä joutuu pitämään kiinni vaikka Martta pääseekin vapaaksi. Yritän ratkoa tätäkin asiaa, jotta Lyylin luoksetulo saataisiin yhtä varmaksi, mitä se oli ennen Martan muuttoa meille. Agilityä voisimme aloitella talvitauon jälkeen, mutta pelottaa hieman päästä sitä kentällä vapaaksi, koska en voi olla varma, että se kuuntelee käskyjä. Toivoa riittää, että ehkä se tästä :)
Tällaista tällä kertaa.. Jos seuraavaksi hieman kuvia menneeltä vuodelta, Martasta ja Lyylistä ja heidän touhuistaan.. Nyt on pakko taas poistua töihin.
Kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti