Huh, olipas sitten pakko istahtaa päivittelemään hölmöjen koirien touhuja.. Lauantaina lähdin aamulla aikaisin tallille koirien kanssa. Hevonen oikeaan lapaseen ja koirat vasempaan. 15min kävelymatkan päässä alkaa peltotie, jossa on hyvä päästää koirat vapaaksi (hevosta ei.. hehköh). Näkyvyys erittäin hyvä, on tilaa riehua ja juosta, nam! Tunti siellä vierähti Martan juostessa ja riehuessa, Lyyliparka joutui kävelemään hihnan päässä karkailunsa vuoksi. Takasin tulomatkalla Martta jäi pellolle haistelemaan jotain ja olimme G-tädin ja Lyylin kanssa ehtineet peltotien päähän, kun oli pakko huutaa Martalle, että liittyy seurueeseen taas. Martta lähti keskeltä peltoa painamaan toiselle pellolle (vaikka olisi voinut pellolta juosta tielle ja luoksemme..), joka oli käännetty ympäri. Käännetyltä pellolta ei päässyt tielle muuta kuin hyppäämällä ojan yli. Ja niinhän Martta tekikin. Harmi vain, että oja oli niin leveä, ettei siitä olisi päässyt yli vaikka olisi miten ollut voimaa ja vauhtia, joten hyppy päättyikin keskelle ojaa. Luokseni tuli ojan hajuinen läpimärkä koira.. ja erittäin tyytyväisenä tietenkin. Aika kylmän kylvyn Martta sai, mutta ei se näyttänyt häntä haittaavan. Ihan vielä ei olisi tarvinnut talviturkkiaan heittää.
Tänään kävimme pitkästä aikaa Martan parhaan leikkikaverin, tallikoira Röllin kanssa samaisella peltotiellä hieman leikkimässä ja painimassa. Tällä reissulla tuli selväksi, ettei Martan lauantainen kylpy aiheuttanut hänelle mitään vesikammoa...
Rölli ja Martta kävivät vuoroperää haistelemassa ojia ja juomassa niistä vettä(/kokeilemassa onneaan). Käskystä tulivat kuitenkin pois.. kunnes.. yksi ojista oli ylitsepääsemättömän kiinnostava ja sinne jäiselle/lumiselle reunalle piti mennä taiteilemaan vaikka hyvin selvästi kiellettiin. Röllin jalkojen alta lumi yhtäkkiä petti ja koira molskahti veteen. Koiran omistaja Kristiina yritti huudella Rölliä rannalle (kohdasta missä ei ollut lunta), mutta Rölli oli joutunut paniikkiin, koska ei päässyt rannalle omin avuin eikä ymmärtänyt mennä omistajan ääntä kohti. Minä paniikissa heitin kameran ja puhelimen maahan ja ryömein ojanpiennarta alas ja lumijääsohjon läpi vatsallani koiran luo, Kristiinan roikkuessa nilkoissani. Martta avuliaana tuli vierelleni, mutta uskoi komennuksen, etten tarvitse hänen apuaan. Tai niin luulin, mutta tämä kävikin ottamassa vain reunalta vauhtia ja yhtäkkiä minulla olikin kaksi koiraa pelastettavana. Ensin Marttaa pannasta kiinni ja ylös vedestä ja sitten pelastettiin Rölli..
Eipä tämäkään seikkailu tuntunut vaikuttaneen koiriin mitenkään. Edelleen ojat kiinnostivat, mutta ymmärrettiin kuunnella kieltoja.
Että sellaista tällä kertaa.. Niitä kuvia sitten seuraavaksi. Nyt pakko mennä syömään ja pesemään seikkailussa kuraantuneet vaatteet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti