Huh, olipas sitten pakko istahtaa päivittelemään hölmöjen koirien touhuja.. Lauantaina lähdin aamulla aikaisin tallille koirien kanssa. Hevonen oikeaan lapaseen ja koirat vasempaan. 15min kävelymatkan päässä alkaa peltotie, jossa on hyvä päästää koirat vapaaksi (hevosta ei.. hehköh). Näkyvyys erittäin hyvä, on tilaa riehua ja juosta, nam! Tunti siellä vierähti Martan juostessa ja riehuessa, Lyyliparka joutui kävelemään hihnan päässä karkailunsa vuoksi. Takasin tulomatkalla Martta jäi pellolle haistelemaan jotain ja olimme G-tädin ja Lyylin kanssa ehtineet peltotien päähän, kun oli pakko huutaa Martalle, että liittyy seurueeseen taas. Martta lähti keskeltä peltoa painamaan toiselle pellolle (vaikka olisi voinut pellolta juosta tielle ja luoksemme..), joka oli käännetty ympäri. Käännetyltä pellolta ei päässyt tielle muuta kuin hyppäämällä ojan yli. Ja niinhän Martta tekikin. Harmi vain, että oja oli niin leveä, ettei siitä olisi päässyt yli vaikka olisi miten ollut voimaa ja vauhtia, joten hyppy päättyikin keskelle ojaa. Luokseni tuli ojan hajuinen läpimärkä koira.. ja erittäin tyytyväisenä tietenkin. Aika kylmän kylvyn Martta sai, mutta ei se näyttänyt häntä haittaavan. Ihan vielä ei olisi tarvinnut talviturkkiaan heittää.
Tänään kävimme pitkästä aikaa Martan parhaan leikkikaverin, tallikoira Röllin kanssa samaisella peltotiellä hieman leikkimässä ja painimassa. Tällä reissulla tuli selväksi, ettei Martan lauantainen kylpy aiheuttanut hänelle mitään vesikammoa...
Rölli ja Martta kävivät vuoroperää haistelemassa ojia ja juomassa niistä vettä(/kokeilemassa onneaan). Käskystä tulivat kuitenkin pois.. kunnes.. yksi ojista oli ylitsepääsemättömän kiinnostava ja sinne jäiselle/lumiselle reunalle piti mennä taiteilemaan vaikka hyvin selvästi kiellettiin. Röllin jalkojen alta lumi yhtäkkiä petti ja koira molskahti veteen. Koiran omistaja Kristiina yritti huudella Rölliä rannalle (kohdasta missä ei ollut lunta), mutta Rölli oli joutunut paniikkiin, koska ei päässyt rannalle omin avuin eikä ymmärtänyt mennä omistajan ääntä kohti. Minä paniikissa heitin kameran ja puhelimen maahan ja ryömein ojanpiennarta alas ja lumijääsohjon läpi vatsallani koiran luo, Kristiinan roikkuessa nilkoissani. Martta avuliaana tuli vierelleni, mutta uskoi komennuksen, etten tarvitse hänen apuaan. Tai niin luulin, mutta tämä kävikin ottamassa vain reunalta vauhtia ja yhtäkkiä minulla olikin kaksi koiraa pelastettavana. Ensin Marttaa pannasta kiinni ja ylös vedestä ja sitten pelastettiin Rölli..
Eipä tämäkään seikkailu tuntunut vaikuttaneen koiriin mitenkään. Edelleen ojat kiinnostivat, mutta ymmärrettiin kuunnella kieltoja.
Että sellaista tällä kertaa.. Niitä kuvia sitten seuraavaksi. Nyt pakko mennä syömään ja pesemään seikkailussa kuraantuneet vaatteet...
tiistai 27. maaliskuuta 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Uusi perheenjäsen.
Niin.. taisin viime kirjoituksessani lupailla niitä tädin klinikka kuulumisia, mutta siitähän on nyt niin kauan aikaa, etten kunnolla muista mitä siellä sanottiin. Vikojahan tädillä on vaikka millä mitalla, mutta hyväkuntoiseksi kuitenkin kehuttiin, ikää kun on jo se 25. Kintereissä oli sanomista ja rintalihaksen venähdys oli paranemaan päin. Ei ontunut. Tätä nykyä täti on loistavassa kunnossa, kuluneella viikolla olemme tehneet kolme laukkamaastoa eikä askel ainakaan vielä pahemmin paina. Päivä kerrallaan mennään.
Olemme tosiaan saaneet uuden perheenjäsenen. Syyskuussa taloon astui pikkuinen saksanpaimenkoira, Martta.. iso pikkusisko Lyylille. Lyylihän oli aivan tohkeissaan uudesta leikkikaverista. Ensimmäisinä päivinä ei olisi millään antanut pienen edes nukkua. Heti ensimmäisten päivien aikana kävi hyvinkin selväksi, että leikki oli mieleen, mutta meno sen verran hurjaa, että tassunjälkiä alkoi olla miltei katossa asti. Mieheni kanssa kuvittelimme saman leikkitilanteen Martan ollessa täysikasvuinen.. Niinpä päätimme, että sisällä leikkiminen kielletään. Aluksi se tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä.. leikin alkaessa kiellolla ei ollut mitään merkitystä koirille, lähinnä se vain villitsi heitä lisää. Lopulta keksein, että aina kun koirat olivat rauhassa, aloimme toistaa "rauhassa" sanaa.. ja tilanteissa, kun tytöt yrittivät aloittaa leikin sisällä, ensin kielsimme ja sitten sanoimme "rauhassa".. ja lopulta tämä alkoi tuottaa tulosta. Koirat oppivat olemaan sisällä rauhassa ja nykyään, kun ulko-ovesta tullaan sisälle on jo selvää, että leikit jäivät ulos ja nyt on rauhottumisen aika. Jee!
Martta on nyt jo 8kk eli aika iso tyttö jo, vaikka onkin aivan kakara. Tottelevaisuutta olemme ahkerasti harrastaneet jo heti ensimmäisistä viikoista alkaen ja nopeastihan hän oppii. Useimmiten minulla taitaa olla käskyt, suunnat ja jalat sekaisin. Koira huokailee vieressä, että kyllä kai tuokin joskus oppii. Maaliskuun alussa alkoivat ensimmäisen ulkotreenit yhdessä muiden koirakoululaisten kanssa. Sehän vasta jännää olikin. Eihän ensimmäisistä kerroista tullut yhtään mitään, kun Martta oli selvästi vain sitä mieltä, että nyt ollaan ulkona, täällä on muitakin koiria, joten täällä kuuluu vain LEIKKIÄ! Huoh, ensimmäiset treenit olivat melko masentavia.. Viime viikolla alkoi jo sujua, joten ehkä meillä on toivoa? :) Tavoitteena ensisyksyllä BH-koe, heti vain kun ikää on tarpeeksi, hui! Eli seuraillaan miten treenit sujuvat.
Lyyli on ollut toki iloinen Martan tulon jälkeen, koska on saanut uuden leikkikaverin (vaikka ulkona vapaana ollessaan Martalla täytyy olla aina jokin lelu, koska muuten reipottaa Lyyliparkaa kuin rättiä.. hieman erilaiset leikit heillä..), mutta mieltään tämä pikku prinsessa on myös alkanut näyttämään. Lyyli on alkanut protestoimaan käskyjä ja kieltoja. Ei anna itseään aina kiinni ulkona.. mikä on surullista, koska nykyään Lyyliä joutuu pitämään kiinni vaikka Martta pääseekin vapaaksi. Yritän ratkoa tätäkin asiaa, jotta Lyylin luoksetulo saataisiin yhtä varmaksi, mitä se oli ennen Martan muuttoa meille. Agilityä voisimme aloitella talvitauon jälkeen, mutta pelottaa hieman päästä sitä kentällä vapaaksi, koska en voi olla varma, että se kuuntelee käskyjä. Toivoa riittää, että ehkä se tästä :)
Tällaista tällä kertaa.. Jos seuraavaksi hieman kuvia menneeltä vuodelta, Martasta ja Lyylistä ja heidän touhuistaan.. Nyt on pakko taas poistua töihin.
Kuulemisiin!
Olemme tosiaan saaneet uuden perheenjäsenen. Syyskuussa taloon astui pikkuinen saksanpaimenkoira, Martta.. iso pikkusisko Lyylille. Lyylihän oli aivan tohkeissaan uudesta leikkikaverista. Ensimmäisinä päivinä ei olisi millään antanut pienen edes nukkua. Heti ensimmäisten päivien aikana kävi hyvinkin selväksi, että leikki oli mieleen, mutta meno sen verran hurjaa, että tassunjälkiä alkoi olla miltei katossa asti. Mieheni kanssa kuvittelimme saman leikkitilanteen Martan ollessa täysikasvuinen.. Niinpä päätimme, että sisällä leikkiminen kielletään. Aluksi se tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä.. leikin alkaessa kiellolla ei ollut mitään merkitystä koirille, lähinnä se vain villitsi heitä lisää. Lopulta keksein, että aina kun koirat olivat rauhassa, aloimme toistaa "rauhassa" sanaa.. ja tilanteissa, kun tytöt yrittivät aloittaa leikin sisällä, ensin kielsimme ja sitten sanoimme "rauhassa".. ja lopulta tämä alkoi tuottaa tulosta. Koirat oppivat olemaan sisällä rauhassa ja nykyään, kun ulko-ovesta tullaan sisälle on jo selvää, että leikit jäivät ulos ja nyt on rauhottumisen aika. Jee!
Martta on nyt jo 8kk eli aika iso tyttö jo, vaikka onkin aivan kakara. Tottelevaisuutta olemme ahkerasti harrastaneet jo heti ensimmäisistä viikoista alkaen ja nopeastihan hän oppii. Useimmiten minulla taitaa olla käskyt, suunnat ja jalat sekaisin. Koira huokailee vieressä, että kyllä kai tuokin joskus oppii. Maaliskuun alussa alkoivat ensimmäisen ulkotreenit yhdessä muiden koirakoululaisten kanssa. Sehän vasta jännää olikin. Eihän ensimmäisistä kerroista tullut yhtään mitään, kun Martta oli selvästi vain sitä mieltä, että nyt ollaan ulkona, täällä on muitakin koiria, joten täällä kuuluu vain LEIKKIÄ! Huoh, ensimmäiset treenit olivat melko masentavia.. Viime viikolla alkoi jo sujua, joten ehkä meillä on toivoa? :) Tavoitteena ensisyksyllä BH-koe, heti vain kun ikää on tarpeeksi, hui! Eli seuraillaan miten treenit sujuvat.
Lyyli on ollut toki iloinen Martan tulon jälkeen, koska on saanut uuden leikkikaverin (vaikka ulkona vapaana ollessaan Martalla täytyy olla aina jokin lelu, koska muuten reipottaa Lyyliparkaa kuin rättiä.. hieman erilaiset leikit heillä..), mutta mieltään tämä pikku prinsessa on myös alkanut näyttämään. Lyyli on alkanut protestoimaan käskyjä ja kieltoja. Ei anna itseään aina kiinni ulkona.. mikä on surullista, koska nykyään Lyyliä joutuu pitämään kiinni vaikka Martta pääseekin vapaaksi. Yritän ratkoa tätäkin asiaa, jotta Lyylin luoksetulo saataisiin yhtä varmaksi, mitä se oli ennen Martan muuttoa meille. Agilityä voisimme aloitella talvitauon jälkeen, mutta pelottaa hieman päästä sitä kentällä vapaaksi, koska en voi olla varma, että se kuuntelee käskyjä. Toivoa riittää, että ehkä se tästä :)
Tällaista tällä kertaa.. Jos seuraavaksi hieman kuvia menneeltä vuodelta, Martasta ja Lyylistä ja heidän touhuistaan.. Nyt on pakko taas poistua töihin.
Kuulemisiin!
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Älä koskaan lupaa mitään.
Niin, hei vaan taas...
Viimeisesti päivityksestä näyttänee vierähtäneen hieman(?) aikaa... ja taisin sitä ennen niin lupailla, että kyllä nyt kirjoitetaan ja plaaplaaplaa.. eli mitä tästä siis opimme? Älä Koskaan Lupaa Mitään, jos et ole aivan täysin varma siitä, että voit pitää lupauksesi.. Tosin, kyllähän minä tuon nyt jo tiesin.. ja silti menin ja lupasin? Noh, tästä kirjoitustauosta tuskin on kenellekään aiheutunut mitään haittaa ;)
Piti tällä istumalla päivitellä näitä lähes vuoden takaisia asioita, mutta yllättäen olin tässä ajanjuoksussa unohtanut blogin salasanan ja sen selvittämiseen meni puolisen tuntia ja aika alkaa loppua. Kello nakuttaa sen verran runsaasti, että pitää käydä koirien kanssa ulkona ja lähteä töihin (yak). Yritän (en siis lupaa) selvitellä nykytilannetta hieman tässä lähipäivinä, kaikennäköistä on tapahtunut ja uusi perheenjäsenkin saatu.
Hyvää päivänjatkoa :)
Viimeisesti päivityksestä näyttänee vierähtäneen hieman(?) aikaa... ja taisin sitä ennen niin lupailla, että kyllä nyt kirjoitetaan ja plaaplaaplaa.. eli mitä tästä siis opimme? Älä Koskaan Lupaa Mitään, jos et ole aivan täysin varma siitä, että voit pitää lupauksesi.. Tosin, kyllähän minä tuon nyt jo tiesin.. ja silti menin ja lupasin? Noh, tästä kirjoitustauosta tuskin on kenellekään aiheutunut mitään haittaa ;)
Piti tällä istumalla päivitellä näitä lähes vuoden takaisia asioita, mutta yllättäen olin tässä ajanjuoksussa unohtanut blogin salasanan ja sen selvittämiseen meni puolisen tuntia ja aika alkaa loppua. Kello nakuttaa sen verran runsaasti, että pitää käydä koirien kanssa ulkona ja lähteä töihin (yak). Yritän (en siis lupaa) selvitellä nykytilannetta hieman tässä lähipäivinä, kaikennäköistä on tapahtunut ja uusi perheenjäsenkin saatu.
Hyvää päivänjatkoa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)