Mätsäri!

Jälleen toivotan hyvät huomenet täältä meiltä. Aamukahviani tässä nautin ja Lyyli ottaa aamupäivätorkkujaan tuossa lattialla, auringon lämmössä. On ollut ihan mukiin menevä viikko.

Sunnuntaina, 1.5. rohkaisin pienen mieleni ja ilmottauduin Lyylin kanssa Vappumätsäriin. Niin, muille tuo nyt ehkä ei ole kovin iso juttu, mutta minä olen sellainen jännittäjä ja hysteerikko, että mätsärissä olo oli minulle SUUUREN SUURI asia. Mutta hienosti pärjäsimme!
Lyyli oli tietenkin siinä pentu luokassa, jossa oli aika paljon mielestäni osallistujia. Olimme ensimmäinen pari kehässä ja tuomarina oleva nainen kertoi onneksi hyvinkin tarkasti mitä halusi meidän tekevän. Se hieman laimensi jännitystäni. Saimme sinisen nauhan ja kilpailimme muiden sininauhaisten kanssa vielä yhdessä. Siellä me sitten muiden isojen ja pienten pentujen seassa kävelimme, Lyyli kauniisti vierellä, emmekä kiinnittäneet huomiota muihin! Näinhän se tietenkin kuuluukin mennä, mutta olisin voinut kuvitella, että Lyyli olisi kokoajan halunnut mennä leikkimään muiden kanssa. Olihan tämä kuitenkin ensimmäinen kerta, kun hän on noin isossa tapahtumassa mukana ja noin paljon ihmisiä ja koiria ympärillä. Olimme sinisten neljänsiä loppujen lopuksi ja saimme vihreän ruusukkeen ja vetolelun ja luun palkinnoksi! Voi arvaatkaa olinko maailman ylpein Lyylistä! Jo hänen käyttäytymisensä oli minulle suuri voitto, mutta että vielä ruusukkeen saimme! Heh, naurakaa pois, pieni asia maailmalle, mutta erittäin suuri meille :) Tästä on hyvä jatkaa.

Maanantaina harjoittelimme taas perusasioita. Teemana oli katsekontakti ja istuminen. Lyyli osaa kyllä istumisen jo aika vahvasti ja tietää mitä kyseisellä käskyllä tarkoitetaan. Välillä hän ei selvästikään vain viitsi tehdä niin kuin pyydetään. Pieni koira...... Mutta en valita, harvemmin hän jättää tottelematta. Nyt vaikeutimme istumisharjoittelua niin, että pyysin Lyylin istumaan, otin pari askelta koiran luota taakse päin ja takaisin, jonka jälkeen palkitsin (mikäli siis Lyyli edelleen istui). Toistin harjoituksen pari kertaa onnistuneesti ja sitten siirryimme seuraavaan harjoitukseen.
 Katsekontaktia harjoittelimme ensin ihan niin, että otin namun käteeni, pidin sitä kehoni ulkopuolella ja odotin, että Lyyli katsoo ja sitten annoin namin. No, tämähän meni heti kerrasta oikein ja pitikin mennä, olimmehan me sitä jo harjoitelleet. Vaikeutin asiaa sen verran, että kun olin näyttänyt Lyylille namun ja vienyt käteni sivulle, liikutin kättä hiljalleen ylös ja alas. Aluksi Lyyli vain vilkaisi minua, sitten kättä ja taas minua ja taas kättä. Muutaman kerran hän häiriintyi käden liikkeestä, mutta tajusi nopeasti, että katseella saa sen namin ja käsi lakkaa vatkaamasta! Pari onnistunutta harjoitusta ja se oli siinä. Olin tyytyväinen ja niin taisi olla Lyylikin.

G-tätillä kävi sitten eilen se eläinlääkäri. Jaloissa ei sanomista, oikea takanen sai ontuman 1/5 mikä on mielestäni aika vähän, kun kuitenkin tätillä on ikää 24 vuotta. Paljon pahemminkin voisi olla. Ontuma tuli ylemmistä nivelistä, lonkan, polven, kintereen alueelta. Tohtori sanoi, että kyseessä ei ole puhdas nivelpussitulehdus, mutta hän hoitaa sen sellaisena, koska näitä tapauksia on ollut yllättävän paljon nyt ratsujen joukossa ja näin on saatu erittäin hyviä hoitotuloksia. Ns "turhaan" lihakseen piikittämällä on huomattavasti pienemmät riskit aiheuttaa jotain pahaa hevoselle saatikka, jos olisi lähtenyt turhaan summamutikassa piikittelemään niveliä. Ristiselän ja lavan alueet olivat aikalailla jumissa ja tukossa ja G sai niihinkin sellaista rentouttavaa ainetta (edelleenkään en muista nimeä) ja viikko kävelyä ja sitten saa mennä normaalisti. Jos vaiva ei ole 1,5 viikon kuluttua mennyt ohi, on tarve mennä klinikalle. Luotan kyllä vahvasti siihen, että eläinlääkärin rohdot tehoavat ja täti saa jatkaa normaalia elämäänsä.
Lihaksien jumiutuvat saattavat osittain selittyä sillä, että tuossa muutama päivä sitten täti osoitti, että hänellä on aivan valtava kiima! Oi sentään sitä nuuhkimista, ruikkimista, kaulailua ja pureskelua Reiskan kanssa. Kyllä on ollut muutama päivä sellaista aikuisviihdettä meidän pienellä kotitallilla, että ihan huimaa. Täti ei ole sitten vuosiin osoittanut kiimaansa noin vahvasti. Ehkä nyt kaikkien magneesiumin ja öljyjen ja muiden lisärohtojen jälkeen kroppa on jotenkin tasapainossa ja hän päätti, että vanha näyttää! Oli miten oli, ei tuo ainakaan huono merkki ole, että vanhalla vielä jutut toimii :D

Noh, tämä taisi olla nyt tässä tällä kertaa. Nälkä alkaa kurnia, joten taidan siirtyä tekemään itselleni aamupalaa. Toivotan teille erittäin hyvää, aurinkoista perjantaita ja palataan ensi viikolla astialle!
Moikka!