Uutta!

Hyvää huomenta!
Täällä taas vapaapäivänäni nousin klo 06:30 ja lähdin koiran kanssa ulos. Heräilin ensimmäisen kerran klo 6 aikaan, jonka jälkeen venyttelin hetken peiton alla, jolloin Lyyli tajusi, että Ahaa! Tuo on hereillä! ja vinkaisi muutaman kerran merkiksi, että hänellä alkaa olemaan tylsää, kun kaikki nukkuu. Vinkuminen kun ei tuottanut tulosta, hän päätti hypätä sänkyyn kyselemään, että josko jo noustaisiin? Mikäs siinä sitten, kun kerran jo hereillä oltiin. Niin, meillä oli erittäin pitävä päätös siitä, että meillä ei koira(t) tule sänkyyn. Lyyli on niin pieni kaveri, että hän nyt ehkä jotenkuten menisi vielä tyynyn jatkeena, mutta sitten kun tulee se kultainennoutaja.. kaikki se karva ja hiekka lakanoissa, ei kiitos... Noh, koirat eivät siis tule sänkyyn. Niin ME päätimme, mutta Lyyli ei todellakaan ollut mukana päätöksen teossa ja hän ei siis aio sitä noudattaakaan. Mieheni kertoi joskus, että minun lähdettyäni aamuvuoroon klo 06 ja kun hän heräilee siitä parin tunnin kuluttua, niin hyvin usein Lyyli on hypännyt minun paikalleni (joskus jopa tyynyn päälle) nukkumaan. Että se siitä sitten..

Nyt on mennyt ainakin viikko niin, ettei Lyyli ole päästellyt mitään sisälle. Jee! Muutaman kerran väittäisin hänen jopa pyytäneen pihalle. Tai sitten toivon sitä niin paljon, että kuvittelin vain. Noh, mutta siistejä ollaan oltu. Ulkona Lyyli alkaa kokoajan paremmin kuuntelemaan ja ottamaan kontaktia. Tallilla ollaan oltu myös ja siellä hän myös on kuunnellut paremmin kuin ennen. Kyllä se harjoitus vain kannattaa. Kristiina naureskeli viimeksi tallilla ollessamme, että hän ei ikinä olisi voinut kuvitella, että tuollaisesta karvakasasta saisi koulutettua jotain!! Tämän hän sanoi kun heittelin Lyylille narulelua ja hän toi sen aina takaisin.. ja kun heitin sen uudestaan niin Lyyli lähti vasta käskystä sitä hakemaan. Ja kyllä hän muutenkin on nähnyt miten Lyyli toimii ja miten hän on edistynyt. Kunnia siis siitä meille, töitä ollaan tehty ja sohvakoristekoiraksi Lyyli toimii minunkin mielestäni aika kiitettävästi. Reipas ja rohkea ja maaaailman hienoin koira <3 se on se meidän Lyyli <3
Keskittymiskyvyn lisäksi meille on tullut lisää malttia. Paikoillaan odottaminen ei olekkaan enää niin iso kysymys. Harjoitusta harjoitusta. Tykkään! ja mikä parasta, Lyyli tykkää!

G-tädillä alkaa tänään viikon kävelykuuri. Alkuviikosta tamma oli mielestäni vielä oikein hyvä, mutta eilen ei sitten enää ollutkaan. Kristiina ratsasti kentällä muutaman kierroksen ja totesi, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Eikä G näyttänytkään ihan normaalilta. Takapää, etenkin laukassa oli jotenkin erikoinen. Laukka oli kulmikasta, eikä G koonnut itseään mielellään. Mistä lie johtunevaa, mutta otetaan selvää asiasta. Tänään pitäisi mennä Kristiinan, Yrkan, Nooran ja Koltsu ponin kanssa maastoon kävelemään. Katsotaan miltä tamma tuntuu.

Jipiii!! Tiedättekös minkä minä hankein lauantaina? Auton! Ja olen erittäin hyvin todella innoissani. Olen niitä tässä nyt katsellut jonkin aikaa ja vihdoin löysin sellaisin, joka tuntuu omalta. Täällä kotikulmilla kävin yhtä koeajamassa ja totesin äidilleni, että se on tämä tai ei mitään. Tykästyin. Helsingistä löysin sitten hieman edullisemmalla ja sitä kävimme lauantaina katsomassa ja koeajamassa ja sillä sitten tultiin kotiin. Nyt kelpaa ajella! Laitan kuvia hihi.. heti kun saan niitä otettua. G-tädistäkin täytyisi ottaa kuvia tänne, hän ei vaan ole mitenkään kovin kuvauksellinen. Naama pitkällään aina kameran edessä. Yritetään silti.

Tämä taitaa olla nyt tässä tälläkertaa. Alan kaavailemaan jotain aamupalan tynkää. Puolenpäivän aikoihin täytynee lähteä siskoa kuskailemaan äippäpolille. Hänellä on laskettu aika pian (jeee!) ja vaavi ei tahdo kääntyä vatsassa :/ Jatketaan seuraavalla kerralla juoruilua, nyt aamupalan kimppuun. Heippa!