Huomenta kaikille!
Jeeeestasss, tämä neiti on nukkunut kyllä niin sykkyrällä, että niskat ovat aivan tahmeat. Pään pienikin kääntäminen sattuu aika roimasti. Tänään ei ollut ihan niin kaunista ilmaa vastassa heti herätessä, mitä oli nyt viikonloppuna. On ollut mukavata herätä aurinkoiseen aamuun hyvin nukkuneena viikonlopun ajan. Ei kiirettä eikä stressiä. Paitsi töistä hieman, mutta sitä nyt tuntuu olevan aina. Noora lupasi huolehtia G-tädistä lauantaina ja sunnuntaina kun minä olen iltavuorossa (grrr), joten sain viettää aamupäivät Lyylin kanssa. Aurinko helli meitä molempina aamuina ja aamulenkit ovatkin tästä syystä venähtäneet hieman pidemmiksi. Pientä toivoa on, että se kesä sieltä tulisi joskus.
Olen hieman huolissani meidän sisäsiisteysopista. Olen lähes täysin varma, ettei meidän tyty osaa pyytää ulos. Tai siis ei osaakkaan. Päivisin Lyyli harvemmin tekee asioitaan enää sisälle, mutta kun "vahinko" tulee, niin se tulee iltaisin, jos tyty on kovasti riehunut/leikkinyt. Harmillista sinäänsä, koska uloshan toki mentäisiin, jos hän kertoisi, että nyt voisi olla hätä, mutta kun ei. Kertaakaan ei ole ollut minkäänlaista meininkiä, että hän vinkuisi tai olisin tietyllätapaa jotenkin levoton tai mitään merkkiä siitä, että nyt on pissahätä. Ei, hän vain tepastelee jossakin välissä keittiöön ja käy lirauttamassa sinne. Ja tämä voi tapahtua kuitenkin jo vaikka vain 10minuutin touhottamisen jälkeen, jopa huolimatta siitä, että olisimme hetki sitten olleet ulkona. Todella ärsyttävää. Jospa täällä nyt joku käy ihmettelemässä edes joskus kirjoituksiani, ja keksii jonkun järkiratkaisun tähän ongelmaan, niin kommenttia tulemaan! Ja muutenkin ovat kommentit tervetulleita :)
Kahtena iltana olen tehnyt niin, että olen laittanut keittiönoven kiinni. Toissailtana ulkoa sisälle tultaessamme Lyyli touhusi hetken itsekseen ja meni sitten ulko-ovelle, oli levoton ja vinkui. Uudestaan sitten pihalle ja hetken nuuskuttelun jälkeen Lyyli väänsi tortut. Eli olihan hänellä hätä. Eilen oven kiinni laittamisella ei ollut vaikutusta. En sitten tiedä. Ollaanhan meillä toki vielä nuoria, mutta kyllä sitä nyt ulos pitäisi osata pyytää. Onneksi sain pientä lohtua tutultani, jolla on lähes samanikäinen pentu kuin Lyyli ja heillä on myös tuo ulos pyytäminen hieman hakusessa. Oppivatko nuo sitten sen ajan myötä myöhemmin vai mitä ihmettä? Jotenkin ajattelisin, että koira oppii aika nopeasti mistä luukusta mennään pihalle.. kyllähän Lyylikin nyt tietää mitä siellä pihalla kuuluu tehdä. Erikoista, vai onko?
G-täti touhustaa Reiskan kanssa aitauksessaan. Hyvin usein, ainakin Reiskasta, tuntuu löytyvän jotain pieniä karvattomia kohtia, kun ollaan menty hieman liian lähelle ja oltu hieman liian kaveria. Liikuttaminen hieman ontuu vielä. Pitkälti meillä päin on nuo maastot + kenttä vielä niin surkeassa kunnossa, että ei siellä paljoa tehdä. Jokainen pehmeä tienpätkä käytetään tehokkaasti hyväksi ja maastoreissut kuluvat väistöjä ja taivutuksia jumpaten. Pitkästä aikaa perjantaina kävin oikeasti maastoreissulla niin, ettei tullut yhtään hikoiltua minkäänlaisen koululiikkeen kanssa. Käyntiä, ravia ja laukkaa pitkässä höpöhöpömuodossa ja ilman hampaidenkiristystä. Molemmat nauteimme erittäin paljon.
Tuossa eilen tuli juteltua työkaverin kanssa siitä, miten jutut liikkuvat pienessä piirissä. Huvittavaa on, että ihmiset muistavat juoruta vain ne huonot asiat eteenpäin ja unohtavat mainita, että mahdollisesti olisi jotain hyvääkin sanottavaa. Kuitenkin kun asiasta kuin asiasta löytyy jotain hyvääkin. Noh, naisvaltaisilla aloilla tuota juoruamista kuitenkin tapahtuu, että minkäs sille teet. Täytynee muistaa kuitenkin aina kun suunsa avaa, että juttu voi lähteä eteenpäin ja omien sanojensa takana täytyy pystyä seisomaan tilanteen niin vaatiessa. Mielipiteistä voi keskustella ja ehkä täytyykin, mutta jokaisella on vastuu omista sanoistaan ja teoistaan.
No mutta, se siitä ja sen kestävyydestä. Nyt tarinointiin laitetaan piste ja menen keittämään uutta kahvia vanhan kylmettyneen tilalle. Kylmä kahvi kaunistaa, mutta vatsa ei kestä sitä mitä naama vaatii. Hehheh, vanhatosihuonojuttu. Liitin tähän loppuun vielä pari kuvaa, mitkä nappasin sunnuntaina aamulenkin päätteeksi, kun jäimme hetkeksi nauttimaan kotipihaan auringosta.
