Pontus!

Namnam, olen saanut nyt koko viikonlopun ratsastella (lue:herkutella) Pontuksella! Onnentyttö olen ;)
Pontus on ollut niin super taas, kuten aina ennenkin.

Lauantaina satoi ihan hirveesti ja kenttä lainehti vettä, kuten näette.

Eipä tuolla voinut edes käyntitehtäviä ratsastella, joten nokka kohti maastoa. Pontus oli erittäin ilosella tuulella ja jos hevoset osaisivat nauraa, Pontus olisi taatusti nauranut ääneen. Alkukäynnit ja -ravit meni ihan hyvin, käytiin muutaman kerran kiipeämässä yksi kukkula. Muutamat siirtymiset, koska en ole kovin montaa kertaa ollut Pontuksella maastossa, joten oli ihan kiva tietää, että jarrut toimii. Siirtymisissä Pontus oli hieman nihkeä ja hidas, selvästi hänellä oli intoa mennä ja mokomat siirtymiset olisi voitu hoitaa muulloinkin. Muutama hyvä siirtyminen lopuksi ja sitten pitkät ohjat. Käytiin samoilemassa pikkupoluilla ja Pontus napsi välipalaa aika-ajoin. 

Poluilta pois ja hieman ravia. Hmmm, tässä kohtaa Pontuksesta alkoi tulla suorastaan vallaton. Painoa alkoi kertyä kädelle hieman enemmän, vauhti alkoi kiihtyä ja korvat sojottivat tötteröllä eteenpäin. Menojalkaa vipatti, mutta kurja ratsastaja pilasi kaiken. Siirtyminen käyntiin ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan, tunnustan, mutta moinen "kaahailu" ei nyt sopinut suunnitelmiin. Tämä kaahailu yritys toistui kolme kertaa, jonka jälkeen päätin, että nyt pehmoilut mäkeen ja töihin! Jos on energiaa sikailla, on myös energiaa tehdä töitä. Ohjat käteen, ahteri kiinni satulaan, jalat töihin. Kootumpaa ravia ja muutama siirtyminen. Pontus alkoi olla kuulolla. Sitten koottua laukkaa ja WAU! Pontushan laukkasi (hieman jopa pörheänä) miltei paikoillaan! Hieman ohjaa ja eteenpäin, nnnammm. Pontuksen oma moottori toimi paremmin kuin koskaan ennen ja laukka pyöri kuin unelma. Muutama laukka-ravi-käynti-laukka siirtyminen ja kun viimein sain laukan alas pehmeästi ilman kiireellistä ravipätkää annoin Pontukselle pitkät ohjat ja kehuin minkä ehdein. Hetki käyntiä ja muutama hyvä ravi-käynti siirtyminen, etenkin se viimeinen oli niin mallikas, että siitä olisi kouluradalla saanut ainakin 10 ;) Ehkei ihan, mutta hienosti se meni kuitenkin. Ja mikä fiilis! Ihan mahtava! Pontukselle vapaat ohjat ja suuret kehut ja kiitokset. Hevonen pärski koko matkan takaisin talliin, joten taisi hänkin olla ihan tyytyväinen vaikka joutuikin töihin kesken letkeän maastohömpötyksen. Tallissa kunnon harjaus, linimentit jalkoihin ja selkään, leivän palasten avulla venytykset sekä melassimehua. Onneksi olin yksin tallissa, koska en olisi halunnut kenenkään kuulevat lirkutteluani Pontukselle. Olin vain niin onnellinen erittäin onnistuneesta maastoreissusta.

Sunnuntaina kävin (erittäin pienessä) maneesissa pyörähtämässä. Alkuverkat menivät hyvin, laukassa Pontus kompastui ikävästi, enkä sen jälkeen halunnutkaan enää laukata siellä. Tein jälleen paljon siirtymisiä, käynti-seis, ravi-käynti, ravi-seis. Käynnin sisällä temponmuutoksia ja parit peruutukset, pohkeenväistöt sekä takaosakäännökset. Pontus oli hieman tahmea vasempaan, joten tein muutaman kahdeksikon, jonka jälkeen vasenkin suunta sujui keveämmin. Kävin ulkokentällä ottamassa vielä laukkapätkät, vaikka se olikin vielä märkä. Pontus laukkasi taas todella hyvin, kerran pudotti raville itsekseen, mutta muuten oli todella hyvin hereillä ja herkkänä avuille. Kaarteet Pontus jaksoi laukata kootummin tiputtamatta raville. Palkinnoksi mahtavasta työskentelystä kävimme maastossa tekemässä loppuverkan. Pieni pätkä ravia ja sitten poluille kävelemään. Hevonen vaikutti tyytyväiseltä ja iloiselta ja sitä oli ratsastajakin. Tallissa taas linimentit jalkoihin ja selkään, venyttelyä, melassimehua sekä ämpärillinen ruohoa. Olin taas niin tyytyväinen Pontukseen. Tästä on taas kiva jatkaa. 

Lopuksi vielä terkut Martan kasvattajalta.. On kuulemma hieman tukevassa kunnossa. Hän on ollut aina sitä mieltä, kun on nähnyt Martan. Aina vaan on liian tukeva :D Ehkä hieman, mutta eipä ainakaan heti kuihdu jos sairastuu. Ja kovasti tietysti omaani puolustan, mutta ei Martta nyt liian lihava ole! Nih! Eipä siellä sen kummempia. Martta leikki hetken 4-6kk ikäisten pentujen kanssa ja sitten takaisin autoon. Reeniä emme kasvattajan luona ottaneet, koska minun oli jo aika rientää seuraavaan paikkaan.

Huomenna taas Tupalan kentällä Martan kanssa!

Palveluskoira.

Maanantaina tosiaan tuli käytyä siellä ekoissa reeneissä palveluskoirakentällä, Tupalan kentällä. Jännitys oli lähes käsinkosketeltavaa, olinhan kuitenki ensimmäistä kertaa siellä. Muut ryhmäläiset olivat kerran aikaisemmin jo tavanneet, joten minä en edes tiennyt ketä ryhmäämme kuului. Ohjaajamme sentään tunnistin ja hän kokosi meidät kasaan ja menimme yhdessä kentälle. Alko tuntui jotenkin hieman tahmealta, kukaan ei pahemmin kiinnittänyt minuun huomiota saatikka kysellyt mitään. Se sopi minulle kyllä hyvin, halusin vain seurata ja toimia vasta kun lupa annettiin. 

Lea, ohjaajamme, otti kaksi koirakkoa kerrallaan kentälle. Kaikilla ryhmäläisillä on BH-koe tavoitteena. Tasomme vaihteli, kuten koirien iät ja rodut. Aika nuoria suurin osa kuitenkin. 

Vuorollani hain Martan ja kerroin, että olimme yhden mölli BH:n käyneet läpi, että tiedän noin suunnilleen ainakin mitä kuuluu tehdä ja missäkin kohtaa. Lea halusi ensin nähdä seuraamista, sitten käännökset ja lopuksi vielä jäävät liikkeet sekä eteentulon. Voi kamaluus, kun minua jännitti aluksi. Pyysin Martan kömpelösti sivulle, kompastuin miltei omiin jalkoihini ja käteni tärisivät. Alkuun päästyäni jännitys helpottui, koska Martta tutulla tyylillään suoritti tehtävät juuri niinkuin kotonakin. Lea oli äärettömän tyytyväinen näkemäänsä ja kehui meitä niin, että meinasi minulla tulla tippa linssiin. Olin niin ylpeä Martasta ja hänen saamistaan kehuista, ettei meinannut vaatteissa tila riittää. Lea totesi, että "olette hiomassa täällä enää pikkujuttuja". Paljon toki meillä on työtä jäljellä, mutta BH-koetta ajatellen asiamme ovat melko mukavasti mallillaan. Tästä on ilo jatkaa!

Perjantaina kävimme samaisen BH-kurssi porukan kanssa raunioradalla hakureeneissä. Ne olivatkin Martan ensimmäiset ja tyttö näytti taas taitonsa. Haku on minulle aivan uusi juttu, en tiedä kyseisestä lajista oikeastaan mitään, mutta intoa on sitäkin enemmän. Kerroin kaikille, että olen ensimmäistä kertaa haku touhuissa mukana, joten minua täytyy ohjata ja erittäin paljon! Ja niinhän kaikki kyllä tekivät. Neuvoja tuli tasaisesti ja kysymyksiini vastattiin, minua ei jätetty yksin. Kaikilla on joskus se eka kerta, totesi yksi nainen. 

Martta toimi metsässä niin suurella innolla, ettei ollut epäilystäkään, etteikö hän pitäisi lajista. Maalimiehelle lähti kuin tykin suusta, perillä malttoi rauhottua ja käytti jopa hieman nenäänsä etsiessään maalimiestä. Jokaisen maalimiehen kohdalla käytettiin kuitenkin näköaistia vielä ja Martta näki, mihin puskaan maalimies sujahti. Hieman tyttö kävi ylikierroksilla ja viimeisen maalimiehen kohdalla jouduttiin hieman rauhottelemaan, mutta hyvin sujui silti. Tätä lisää meille kiitos! Pari tuntia hyttysten armoilla meni mukavasti ja nopeasti. Ryhmä tuntui vetävän yhtä köyttä ja tuki toisiaan. 

Nyt lähtö kasvattajan luo pitkästä aikaa.. Katsotaas mitä sanomista sieltä tulee!